21. huhtikuuta 2014

Pääsiäisen talvituhoja - pahimmissa ei auta edes virpominen

Hepatica nobilis
Sinivuokko (Hepatica nobilis)

Tuoreeks terveeks, kunnes maaksi pitää jälleen tuleman...

 

Näin kävi eilisellä mökkikeikalla selväksi, että kaikkien kasvien osalta kulunut talvi ei ollut paras mahdollinen. Sarat (Carex), mehitähdet (Sempervivum), maksaruohot (Sedum), Lewisiat, iirikset ja moni muukin yksittäinen kasvi on ottanut siipeensä enemmän tai vähemmän. Ensin mainitut jopa siinä määrin enemmän, että en niiden suhteen elättele edes toiveita elolle kääntymisestä.

Pitkät kosteat jaksot ja kovat pakkaset ilman lumisuojaa ovat olleet monelle kasville liikaa. Jopa pelkässä hiekassa tai kivimuurin kyljessä kasvaneet mehitähdet ovat kärsineet. Luulisi, että näissä paikoissa liiasta kosteudesta ei olisi vaaraa, mutta toisin kävi. Tässäpä tätä karttuu, kokemusta, jotta osaa jatkossa huomioida kasvuolosuhteita entistäkin paremmin. Kantapääoppia, mutta se tuntuu olevan kovin tehokasta. Tosin täytyy todeta, että kaikkea ei voi ennakoida ja poikkeukselliset olosuhteet tulevat tuhoamaan kasveja jatkossakin, vaikka miten yrittäisi luoda parhaat mahdolliset puitteet suotuisalle kasvulle.

Apulaispuutarhuri Väiski oli talven kovin maltillinen

Jotta ei nyt aivan masennuksen puolelle menisi kauniit keväiset päivät, niin ilopilkkujakin löytyy, ehkä kuitenkin jopa enemmän kuin menetyksiä. Jänis- ja rusakkotuhot ovat kovin maltillisia, kun sain syksyllä laitettua rautaa kasvien ympärille. Pari verkkorullaa sain levälleen parhaimpien herkkujen ympärille. Keltakoivu oli maistunut ristiturvalle, mutta pysyypähän sen kasvu kurissa apulaispuutarhurin sekatööritoimien ansiosta. Muita eläinten aiheuttamia tuhoja en havainnut.

Lienee tämäkin mennyt niin, että kun lumipeitettä ei ollut niin jänikset löysivät muuta, mieleisempää purtavaa puutarhakasvien sijaan. Toisaalta lumipeitteen puutuessa nämä roikaleet eivät yltäneet järsimään suojausten yläpuolisia kasvustoja kurkottamalla. Väiski voisi kuitenkin ottaa hienovaraisesta neuvosta onkeensa ja muuttaa muihin maisemiin. Rinnakkaiselomme ei oikein toimi niin kuin toivoisin <3


Omphalodes verna
Kevätkaihonkukka (Omphalodes verna)

Karannutta kevättä jahtaamassa...

Eilen autoon renkaita vaihtaessa tuli oikein hiki. Ei siksi, että työ olisi ollut raskasta, vaan siksi, että olisi yksinkertaisesti niin kuuma sää. Lähes pariviikkoisen olen viettänyt pohjoisessa, ensin muutamia päiviä työmatkalla ja sitten pitemmän aikaa lomaillen ja pilkkien. Paluu etelään oli kuin olisi toiseen maahan saapunut. Lämpöä riittää ja auton ikkunaan nasahteli ötököitä lumisten jalkarättien sijaan. Kyllä Suomi on pitkä maa.

Ensi kosketuksen etelän lämpöön sain Facebookin Täysin pihalla ryhmässä julkaistujen kuvien välityksellä. Toinen toistaan upeampia kevätkukkijoita oli jo päästy ihailemaan. Nautin pilkkimisestä ja kevään auringosta, mutta tuossa kohtaa iski menettämisen pelko. Meneekö minulta kaikki tämä upeus ohi vain siksi, että on varhainen kevät ja itse oleilen samaan aikaan pohjoisessa varhaiskeväässä.

Ohessa on 20.4.2014 mökiltäni kuvattuja todisteita, että sain kevään kiinni sittenkin. Kuvissa näkyy myös talven tuhoja. Kovin moni kasvi on jo hyvässä kasvussa ja kukkiakin pääsee jo ihailemaan. Tästä tämä paras aika vuodesta taas etenee. Kaikki hyvä on käsillä tai vielä edessä päin. Valoa ja linnunlaulua riittää. Nautitaan eloisasta luonnosta ja puutarhasta, kun siihen on jälleen tarjoutunut mahdollisuus.


Crocus
Kevätsahrameja (Crocus).

Hepatica nobilis
Sinivuokko (Hepatica nobilis)

Pieris 'Little Heath'
Kellovaivero, Pieris japonica 'Little Heath'

Helleborus x hybridus
Jouluruusu (Helleborus x hybridus)

Carex
Tämä sara (Carex) on hengissä, mutta talvivioitusta on paljon.

Hepatica nobilis
Tavallinen sinivuokko (Hepatica nobilis) lienee tämäkin?

Japaninsara, Carex morrowii 'Ice dance'. Tämä yksilö selvisi talvesta suhteellisen hyvin.

Orjanlaakeri
Orjanlaakeri (Ilex sp.) voi edelleen hyvin.

Crocus
Kevätsahrameja (Crocus).

Crocus
Kevätsahrameja (Crocus).

Pulmonaria angustifolia
Kaitaimikkä (Pulmonaria angustifolia)

Iris reticulata
Kevätkurjenmiekka (Iris reticulata), keltainen.

Carex morrowii 'Ice dance'
Japaninsara, Carex morrowii 'Ice dance'. Talvituhoja.

Prunus laurocerasus 'Caucasica'
Laakerikirsikka 'Caucasica' (Prunus laurocerasus 'Caucasica').
Talvituhoja.



Prunus laurocerasus 'Etna')
Laakerikirsikka 'Etna', (Prunus laurocerasus 'Etna'). Laakerikirsikoiden
kasvupaikoilla on välimatkaa maksimissan metri. Lieneekö lajikkeilla
noin suuri ero kestävyydessä vai muuttuivatko kasvuolosuhteet
merkittävästi näin pienellä matkalla?

Sammalikosta pilkotti jotain punaista ja tämähän sieltä löytyi. Pääsiäispupun tekosia aivan saletisti <3

Oshimasara, (Carex oshimensis 'Evergold'). Talvituhoja.

Niittysinilatva, Polemonium reptans 'Stairway to Heaven'.

Polemonium caeruleum
Lehtosinilatva (Polemonium caeruleum) hyvässä kasvussa.

Sambucus 'Black Lace'
Mustaselja, Sambucus nigra 'Black Lace'.

Carex morrowii 'Ice dance'
Japaninsara, Carex morrowii 'Ice dance'. Parhaiten talvesta
selvinnyt yksilö. Ei juurikaan vioituksia näkyvissä.

Idänsinililja (Scilla siberica)

Sypressi
Kesävihreäksi myynnissä ollut sypressi (Chamaecyparis) voi talvihtimisen
jälkeen edelleen hyvin, kuten myös kaksi eriväristä serkkuaankin.

Leucothoe 'White Water'
Leukotti, Leucothoe 'White Water' talvehti jälleen hyvin.

Primula
Esikko (Primula sp.) aloittaa kukintaansa.

Crocus
Kevätsahrameja (Crocus).

Iris reticulata
Kevätkurjenmiekka (Iris reticulata), sininen.

Imikkä (Pulmonaria sp.) aloittelee kukintaansa.


Pieris japonica 'Red Mill'
Kellovaivero, Pieris japonica 'Red Mill'.

7. huhtikuuta 2014

Astilboides tabularis - kilpiangervo

kilpiangervo
Astilboides tabularis, kilpiangervo mökiltäni.

Suurilehtisten perennojen kermaa

Kilpiangervo (Astilboides tabularis) on yksi monista suosikeistani perennojen joukossa. Pidän suurilehtisistä ja näyttävistä kasveista, jotka eivät jää heti kättelyssä rikkakasvien jalkoihin.

Lehtien halkaisija jopa yli metrin

Kilpiangervon lehdet voivat olla halkaisijaltaan jopa yli metrin, mutta useimmiten ne jäävät hieman  vajaaseen metriin hyvälläkin kasvupaikalla.  Minun kasvien koko ei vielä lähentele ennätyskokoa, sillä yksilöt ovat vielä niin nuoria. Vuosi vuodelta kasvusto kuitenkin kehittyy näyttävämmäksi.

Varjoisan ja kosteahkon paikan asukki

Kilpiangervo viihtyy parhaiten tuulensuojaisessa paikassa, jossa lehdet säilyvät ehyenä ja pystyssä puuskaisemmallakin säällä. Kasvupaikka saisi olla kosteampi kuin tämä nykyinen kohopenkki. Jatkuvaa kasvualustan märkyyttä tulee kuitenkin välttää. Valon suhteen kilpiangervo viihtyy parhaiten varjosta puolivarjoon. Näiden kasvien kohtalona on ollut kasvaa siinä, mihin ovat tähän mennessä mahtuneet. Paikka on aurinkoinen, joten sen suhteen olisi myös parannettavaa. Myöhemmin saan nämäkin kasvit siirrettyä tontin alavammalle kohdalle, jossa varmuudella tulevat pääsemään paremmin oikeuksiinsa. Lopullista sijoittamista on hidastanut puiden raivaaminen, joka tulee onneksi tapahtumaan vielä tämän kevään aikana.

kilpiangervo
Astilboides tabularis, kilpiangervo. Edessä myös nauhuksen lehtiä.

kilpiangervo
Astilboides tabularis, kilpiangervo kuvattuna mökilläni.

sulkavaleangervo
Rodgersia pinnata, sulkavaleangervo kuvattuna mökilläni.
Rodgersia podophylla, liuskavaleangervo kuvattuna Mustilan arboretumissa. Tämä minulta vielä
puuttuu, eikä tästä yhdellä lajikkeella selviä, vaan on saatava useampaa sävyä.