Näytetään tekstit, joissa on tunniste haave. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste haave. Näytä kaikki tekstit

16. helmikuuta 2014

Onni on kivinen tontti


Vasempaan reunaan
olen kaavaillut kivipuroa,
joka toimisi myös polkuna
tontin yläosalle.

Kiviin ei kyllästy koskaan, paitsi kengässä

Voisi luulla, että kun työkseen näkee kiviä ja niitä asiakkaiden kanssa verbaalisesti pyörittelee päivät pitkät, että kiviin kyllästyy tai ainakin ehtisin työaikana saamaan riittävän suuren vuorokautisannoksen, jotta vapaa-aikanani malttaisin keskittyä aivan muihin asioihin. Tuo luulo ei toteudu minun kohdalla. Toisin on käynyt, sillä vapaa-ajallakin pyöritellään kiviä livenä konttoritöiden vastapainona.

Maakivet ovat monikäyttöisiä

Luonnonkivet tai maakivet, miksipä heitä nyt kutsutaankaan, ovat hyvin monikäyttöinen materiaali. Kiven muoto ja koko ohjaavat käyttöä ja oikeastaan vain mielikuvitus on rajana luomuksien toteuttamisessa.

Kasvit viimeistelevät kivirakenteet

Mökilläni olen käyttänyt kivet semmoisena kuin ne ovat vastaan tulleet, enkä ole lähtenyt työstämään kiviä työkaluilla johonkin tiettyyn muotoon. Kivien työstämisestä minulle ei ole juurikaan henkilökohtaista kokemusta, eikä käsillä ole ollut oikeita työkalujakaan.

Työstämättömyys luonnollisesti vaikuttaa reunuksien ja muurien ulkonäköön. Olen toisaalta mennyt siitä missä aita on matalin, koska olen vain halunnut saada nopeasti paljon näkyvää aikaiseksi. Toisaalta en halua viedä puutarhan ilmettä liian huolitelluksi. Ajattelen myös niin, että saan paikattua muurien ilmettä kasvillisuudella tökkimällä suurimpiin koloihin kivikkokasveja. Reunuksien osalta kasvit tulevat peittämään ne vähitellen, jolloin lopputuloksesta tulee viimeistellympi.

Suo, kuokka ja Jussi - samalla sisulla ja hengellä tähän tehdään istutusaluetta :)





Kivet lisääntyvät sittenkin

Kivien määrä yläosalla tonttia on ollut todellinen yllätys. Vastoin yleisiä uskomuksia olen tullut siihen tulokseen, että kivet ovat kovia sikiämään :) Näkyviä kiviä on paljon, mutta näkymättömissä maan alla niitä tuntuu olevan ihan joka kohdassa. Kuvissa näkyvä kivipaljous on löytynyt istutuskuoppia kaivaessa ja laajemmia istutusalueita valmistellessa. Toistaiseksi vain yksi kivi on ollut niin suuri, että se on jäänyt vanhoille sijoilleen istutusalueen alle. Se lienee juurikin se 'emokivi', joka tämän kivipaljouden ilokseni on loihtinut.

Suurin osa montusta löytyneistä
kivistä ei mahtunut kuvaan.

Varjossa kasvanut rimpula

Yksinään kivien kanssa painiskellessa loppuu aina välillä kädet ja toisaalta oma paino, etenkin jos liian lyhkäisellä rautakangella lähtee kiviä lähestymään. Pitemmillä rungoilla saa enemmän vipuvartta ja isokin kivi tuntuu jälleen kevyeltä. Joskus vain ihminen kohtaa voittajansa ja silloin on parempi taipua kuin teloa itseään. En ole mikään varjossa kasvanut rimpula, mutta täytyy myöntää, että konevoima olisi aina välillä enemmän kuin tervetullutta avuksi.

Projektit jatkuvat

Kuvissa näkyvät ponnistukset ovat kauden 2013 projekteja tai ehkä pitäisi ennemminkin sanoa, että kaudella 2014 jatkuvia projekteja. Syntymässä on uutta istutusaluetta, kivipuroa ja kaksiosaisesta lammesta haaveilen kovasti. Jospa saisinkin lammesta niin syvän ja suuren, että siinä voisi pitää kalojakin. Jos tämä toteutuu niin olen taas saavuttanut yhden haaveistani. Pitkään akvaariokaloja harrastaneena olisi hienoa siirtyä ulkolätäköiden pariin.
 
Taustalla näkyvistä rungoista oli hyötyä
kivien vipuamisessa.
Kivipuron aineksia, reunuskiviä
ja muurin täytettä. Lammenrantaakin
näistä voi lähteä syntymään.



Kivikkokasveja kuinkas muuten kuin kivien joukossa. Kasvualustana on lähes yksinomaan soraa.

Kesän 2012 aikana rakennetut alueet alkavat näyttämään jo joltakin.

Tämä istutusalue reunoineen syntyi vajaassa vuorokaudessa ja vielä ehdin saunomaan
ja nukkumaankin ;)

Kasveja istutuksissani on paljon ja osa näistäkin muuttaa eteenpäin kunhan uusia istutusalueita
valmistuu. Minulla on paha vika haalia kaikkea elävää "lihomaan" ja kokeiltavaksi aina
kun jotain mielenkiintoista tulee vastaan. Tällä tyylin tahtoo olla ongelmia sijoituspaikkojen
löytämisen kanssa. Toisaalta pääsenpähän tutustumaan kasveihin ja kartuttamaan kokemuksiani
niistä. Kasvitietämyksessä kirjaviisaudella ei kovinkaan pitkälle pötkitä, sillä kasvutapa, nopeus ja
kasvukierto on koettava - ei siitä oikein muuten mitään otetta saa. 

Kasvien suhteen olen kiinnostunut kovin monenlaisista
tapauksista puista, pensaisiin ja perennoihin. Oikeastaan
sen parempi, mitä harvinaisempi tai tuntemattomampi
kasvi on kyseessä niin sitä innokkaammin haluan sitä
lähteä kokeilemaan. Erityinen kiinnostuksen kohde ovat
piikkiset kasvit, mutta tähän joukkoon eivät kuulu ruusut.
Punaisen sävyissä keskellä loistaa peruukkipensas
(Cotinus coggygria) Lajike on muistaakseni
'Royal Purple'.


2. joulukuuta 2013

Matkalla täysin pihalle...

Kohtalokas kolkutin.
Nuoruuteni maalla omakotitalossa asuneena pihalla ja luonnossa puuhailu jäi veriin pakollisista kitkemis- ja halkojenpinoamissessioista huolimatta. Tuolloin tosin päällimmäisenä aatoksena oli, että kun omilleni pääsen muuttamaan, niin en enää ikinä tartu vesiheiniin tai kärrää yhtään kalikkaa kenenkään liiteriin. Näin jälkikäteen ihmetyttää, että miten kaikki kesälomapäivien nautinnot pilaava pakollinen puurtaminen voi muuttua mukavaksi ja palkitsevaksi askarteluksi, kun hieman ikää kertyy lisää. Sitä suorastaan kaipaa jotain hyödyllistä tekemistä joutenolon sijaan.


Siisti sisätyö

Lukion jälkeen työllistin itseni työmarkkinatuella harjoittelemaan kauppapuutarhalle ja harjoittelun aikana tarkentui haaveet puutarha- tai ympäristörakentamisen alalle kouluttautumisesta. Ennen opintoja päädyin vielä  töihin hautausmaalle, jolloin selkiytyi tahtotila hakeutumisesta puistopuolelle lasinalaisviljelyn sijaan.
 


Hautausmaalla jatkoin vielä kesätöissä opintojen alkuvaiheen aikana, jonka jälkeen kävin yhden kesän harjoittelemassa viherrakentamista pääpunkiseudulla toimivassa viherrakennusfirmassa. Työkohteita oli joka lähtöön: rivitalo- ja yrityspihoista päiväkoteihin sekä kaupungin puistoihin, mutta eniten meitä työllisti tuona kesänä Korkeasaaren eläintarha. Oli ilo kuulla jälkikäteen uutinen partakorppikotkapariskunnan perheenlisäksestä, kun eräskin tovi tuli vietettyä niiden uuden asumuksen viimeistelytöissä.

Viimeisen harjoittelujakson tein myyntityössä valmistavan teollisuuden palveluksessa, ja sillä tiellä olen edelleen. Siisti ja mielenkiintoinen sisätyö, ja haasteita ei puutu. Osaamistaan saa käyttää laaja-alaisesti ja jatkuvasta lisäkouluttautumisestakaan ei ole haittaa, päinvastoin.


 

Kun postimerkillä tarhurointi ei riitä...

Ympäristörakentamiseen kouluttautuneena oman puutarhan rakentamisessa alkuun pääseminen alkoi vuosien mittaan tuntua yhä tärkeämmältä, mitä enemmän aikaa kului. Tunne vain voimistui ja lopulta siitä tuli lähes pakkomielle. Kun taustat ovat syvällä savolaisessa maaseudussa, niin kovin on hankalaa kaupungissa asuminen ja nelisnurkkaisessa pyöriminen pidemmän päälle. Parvekepuutarhurointi ei millään riittänyt tyydyttämään luomisvimmaa ja itsensä toteuttamisen tarpeita. Ennen oman kesäpaikan löytymistä olin tuttujen ja sukulaisten pihoja parantelemassa ja suorastaan tyrkytin apuani erinäisissä pihaprojekteissa. Sitä se teetti, kun ei omaa tonttia tai paikkaa ollut, jossa olisin voinut päästää itseni irti. Oli aivan pakko päästä työntämään sormet multaan tai tekemään jotain fyysistä työtä konttoritöiden vastapainona.


Kun tuska on suurin, on apukin lähinnä 

18.-20.5.2012 koitti kauan odotettu Viron matka Türin kukkamarkkinoille. Perinteikkäistä kukkamarkkinoista oli tullut puhetta Facebookin Täysin pihalla ryhmässä. Minäkin innostuin lukuisista suositteluista ja yllyttämisestä johtuen lähtemään matkaan tätini ja hänen puolisonsa kanssa. Olin auttanut saamaan heidän pihaansa kuntoon katuremontin jäljiltä ja matkalta oli tarkoitus hankkia vielä viimeisiä kasveja kadunvarren viimeistelyyn. 

Olin intoa täynnä reissusta, mutta lähtökohtaisesti jo harmitti, etten voinut hankkia mitään kasveja itselleni. Mitäpä sitä valmiiksi täyteen istutetulle parvekkeelle hankkimaan. Reissu oli oikein onnistunut ja voin suositella näitä hippaloita kaikille puutarhan, hyvän ruuan, käsitöiden ja kesätapahtumien ystäville. Lisää matkasta sitten tuonnempana. Olen ehtinyt heittämään jo toisenkin matkan Türille. Sen verran kovin kärpänen puraisi.



Erottamattomat.
Paluumatkalla kävimme Tallinnassa sataman marketeissa katselemassa tarjontaa ja mukaan tarttui hyvin kohtalokas kolkutin. Kolkuttimen ohittaminen myymälässä ei onnistunut, ei sitten millään muotoa. Vailla kiinnytyspaikkaa tai varsinaista tarvetta kolkutin oli vaan aivan pakko ostaa. Ovi kolkuttimelle löytyi reilussa viikossa Suomeen palaamisen jälkeen. Olin hakenut sopivaa maapaikkaa ehkä noin viitisen vuotta, joten jotain perin mielenkiintoista tuossa kolkuttimessa on.