Näytetään tekstit, joissa on tunniste heinät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste heinät. Näytä kaikki tekstit

29. maaliskuuta 2014

Puuta heinää blogin täydeltä - koristeheinät


oshimasara
Carex oshimensis 'Evergold'

Koristeheinät vievät mukanaan

Koristeheinät ovat vieneet mennessään niin kuin moni muukin kasviryhmä. Heinien laji- ja lajikevalikoima on laaja. Lajirunsaudesta löytyy kasveja monenlaiseen käyttöön. Korkeus vaihtelee aivan matalista lajeista jopa yli parimetrisiin jättiläisiin.

Kotimaisia heiniäkin kannattaa kokeilla

Tässä kohtaa kotimaisia heiniä ei sovi väheksyä, sillä moni niistä on yhtälailla koristeellinen ja käyttökelpoinen puutarhassa, kunhan vain puutarhuri oppii näkemään niiden kauneiden. Kotimaisista saroista (Carex) löytyy paljon käyttökelpoisia lajeja vaihteleviin kasvuolosuhteisiin. Samoin kastikoistakin löytyy upeita luonnonvaraisia lajeja puutarhaan, esimerkiksi metsäkastikka (Calamagrostis arundinacea) on yhtälailla kaunis puutarhassa kuin luonnossakin. Puutarhan parempaan kasvualustaan päästessään metsäkastikka kasvaa todennäköisesti huomattavasti suuremmaksi kuin keskimäärin luontaisilla kasvupaikoillaan. 

Kasvualusta ja olosuhteet luontoa mukaillen

Se vara kannattaa pitää, ettei istuta heiniä liian rehevään kasvualustaan, vaan kunnioittaa niiden luontaisia kasvualusta vaatimuksia. Jo hienoinen kasvualustan säätö rehevämpään suuntaan tuo toivottua näyttävyyttä kuitenkaan huonontamatta heinän talvehtimismahdollisuuksia. Osa saroista kasvaa hyvinkin kosteilla paikoilla, joten laji kohtaisiin vaatimuksiin kannattaa tutustua tarkkaan ja sitten pyrkii sijoittamaan kasvit puutarhassa lähinnä vastaaviin olosuhteisiin. 

oshimasara
Carex oshimensis 'Evergold', oshimasara.

Kasvien siirtäminen vain maanomistajan luvalla

Kun tässä yllytän käyttämään luonnonvaraisia kasveja puutarhassa niin on hyvä pitää mielessä, että kasvien siirtämiseen metsästä, joutomailta, ojanpientareilta tai vaikkapa hylätyistä pihoista, tarvitaan aina maanomistajan lupa. Luonnosta ei saa ottaa rauhoitettuja tai harvinaisia kasveja. Harvinaisuuksien siirtämisessä ei muutenkaan ole mieltä, sillä ne menestyvät hyvin todennäköisesti paremmin paikalla, johon ovat asettuneet kuin puutarhaan siirrettynä.

 japaninsara.
Carex morrowii 'Ice Dance', japaninsara.

japaninsara.
Carex morrowii 'Ice Dance', japaninsara.

Carex morrowii 'Ice Dance', japaninsara.
 
oshimasara
Carex oshimensis 'Evergold', oshimasara.


japaninsara
Carex morrowii 'Ice Dance', japaninsara.


japaninsara
Carex morrowii 'Ice Dance', japaninsara.


Carex oshimensis 'Evergold', oshimasara
Carex morrowii 'Ice Dance', japaninsara ja Carex oshimensis 'Evergold', oshimasara.

elefanttiheinä
Miscanthus sinensis, elefanttiheinä. Lajike voisi olla 'Gracillimus',
mutta en ole siitä aivan varma.


elefanttiheinä
Miscanthus sinensis, elefanttiheinä.

Miscanthus sinensis
Miscanthus sinensis, elefanttiheinä.


elefanttiheinä
Miscanthus sinensis, elefanttiheinä.




elefanttiheinä
Miscanthus sinensis, elefanttiheinä.

 


elefanttiheinä
Miscanthus sinensis, elefanttiheinä. Ensilumi 2013.
Loppukesän hämärtyvää iltaa 2013. Heiniä, perennoja, pensaita. Töitä tiedossa
siirtojuoksutuksen muodossa, mutta tässä on alku.


3. maaliskuuta 2014

Paljasta pintaa

Maaperän ohjaamia ratkaisuja

Puutarhan toteuttaminen ja ratkaisujen ideoiminen ottaa aikansa. Puutarhani rakentamistani voisi kuvata prosessiksi, jossa palaset yksi toisensa jälkeen löytävät paikkansa. Tämä palapeli ei kuitenkaan ole mikään tavallinen palapeli, vaan tässä "palasen" alustalla on hyvinkin suuri merkitys lopputuloksen kannalta. Maaperä on varsin määräävässä asemassa, mihin suuntaan kehitys tietyllä osalla puutarhaa lähtee kulkemaan. Maisemasuunnittelijana minun pitäisi piirtää koko alueesta suunnitelma, tallentaa ajatukseni ja toiveeni planssille, ja edetä toteuttamisessa järjestelmällisesti laaditun suunnitelman mukaisesti. Mökin lähiympäristön suhteen aionkin niin toimia, mutta tästäkin huolimatta lopputuloksen kanssa käynee niin, että kovin suuretkin linjat voivat vielä muuttua toteutusvaiheessa. Ei siis mene niin kuin Strömsössä tämäkään homma, vaan asioita parsitaan kasaan sen mukaan, mitä yllätyksiä maaperässä vastaan tulee.

Tilanne mökin hankinnan jälkeen kesäkuussa 2012.




 

Haaveet jalostuivat matkan varrella paremmaksi todellisuudeksi

Hyvänä esimerkkinä tilanteen mukaan tarkentuvasta suunnitelmasta ovat nämä kolme kuvaa. Ylimmäisessä kuvassa on tilanne mökin ostamisen jälkeen. Kuvasin ensimmäisillä käyntikerroilla lähtötilannetta, jotta voisin myöhemmin arvioida tapahtunuttta muutosta. Haaveilin avarammasta näkymästä tontin yläosan männikköön ja kivikkoon, joten joitakin puita pitää saada nurin. Se oli hyvin selvää alusta lähtien. Muita ajatuksia ei tämän tontin osan kehittämisestä ollut juurikaan muodostunut. Jossakin vaiheessa ryhdyin haaveilemaan kivikkopuutarhan rakentamisesta huussin ja varaston välille. Hankkimani kasvit ohjasivat tekemään kivikosta perinteisemmän perennapenkin, mutta onneksi tilaa on vielä kivikkokasveillekin. 

Tilanne loppukesällä 2013, kun havahduin viimein tajuamaan, mitä sammalen
alla piileekään.

 

Pintaa esiin ja heti

Eräänä kauniina päivänä pihalla liikkuessani tajusin kuin salaman lyömänä, että sammalen allahan piilee varsin sileä kallio. Olisihan se pitänyt jo aikaisemmin tajuta, mutta ei vaan ollut pälkähtänyt asia mieleen. Poissa näkyvistä, poissa mielestä tuntui toimineen liiankin hyvin. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kalliohan täytyi saada näkyviin. Pidän kivistä ja kallioista ja eihän mitään näin suuremmoisen hienoa voi jättää sammalen alle piiloon. Siinä ei kauaa nokka tuhissut, että sain kuorittua kallion näkyviin.

Innostus toimii hyvänä kannustimena, mutta toisessa vaakakupissa ovat ympäri tonttia odottavat, osin keskeneräiset projektit. Voisikohan sitä tehdä yhden asian joskus kunnolla loppuun saakka ja sitten siirtyä vasta seuraavan projektin pariin... Onnistun toistuvasti huijaamaan itseäni sillä, että joku toinen työ on tärkeämpi saada alulle kuin toisaalla valmista. Tästä syystä puutarhaani ei ihan pian tulla näkemään osallistumassa avoimiin puutarhoihin. Raakile on raakile ja pääosin keskeneräistä puutarhaa ei minun luonnolla esitellä laajalle yleisölle, vaikka tässä asiasta avoimesti kirjoitankin.


Sipulikukkia, iriksiä, koristeheiniä, jokunen kuunlilja ja niin edelleen. Niistä
on "kivikkopenkki" tehty.

 

Vaaleanharmaata mursketta polkuihin

Keväällä puutarhan työt jatkuvat tämän istutuksen ympäristön viimeistelyllä. Kuvassakin näkyvät luonnon heinätuppaat jätän edelleen kasvamaan. Tykkään niiden muodosta ja ulkonäöstä, joten suotta mitään valmiiksi upeaa ja puhuttelevaa lähtee uudelleen rakentamaan. Heiniä ympäröivät polut tulevat olemaan yleissävyltään vaaleanharmaata 5/16 mursketta, jota olen jo hankkinut työpaikaltani Rudukselta. Polkujen kiviaineksen värin olin päättänyt jo entuudestaan. Kuivana vaaleanharmaasta, märkänä tumman sävyihin sen tulisi yleisilmeeltään liikkua. Kävi hyvä mäihä, että juuri tarpeisiini sopiva kiviaineksen sävy löytyi mökkiäni lähimpänä sijaitsevalta montulta. Pitkä rahtimatka nostaa kiviaineksen hintaa, joten, mitä tarkemman värivaatimuksen näkyviin jäävälle kiviainekselle asettaa, niin sitä suurempaan rahtikustannukseen kannattaa lähtökohtaisesti varautua.