Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesämökki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesämökki. Näytä kaikki tekstit

12. huhtikuuta 2015

Ruusunmekko ja Liebster award -haaste

Ruusumekko potkaisi minua Liebster Award -haasteella. Olin varmaan sen tarpeessa. Kiitos <3

Haasteen ajatuksena on tehdä tutuksi blogeja, joissa on alle tuhat lukijaa. Ensin vastataan haastajan keksimiin 11 kysymykseen ja sitten keksitään uudet 11 kysymystä ja vastaavasti laitetaan haaste eteenpäin (5-) 11 bloggaajalle. 
Haasteen jakaminen lienee minulle haastavin osio. Jos joku tuntee poltetta haasteeseen, niin ota oma-aloitteisesti kirjoituksestani koppi ja pidä hyvä kiertämässä. Kysymykset löytyvät julkaisun lopusta.
 
 


1. Mistä sait innostuksen puutarhan perustamiseen?

Innostus on ollut jo pitkään. Syntymäkodista saakka on kipinä kulkenut mukana. Kaupunkiasuminen kärjisti tilanteen niin, että pakottava tarve löytää asunto tai kesäpaikka, jossa voisi puuhastella puutarhan parissa. Onneksi viimein tätini vinkistä löytyi mökki, jossa itsensä toteuttaminen on mahdollista.
 


2. Mistä vuorokauden ajasta pidät eniten puutarhassasi?

Aikaiset aamut ja myöhäiset illat ovat parhaita. Jos pitää valita vain yksi niin aamuihin kääntyy valinta. Ilma on niin raikas yön jälkeen. Kosteus kasvien lehdillä tuo oman lisänsä, mutta ennen kaikkea tuoksut ovat aistittavissa parhaiten viileiden, usein tuulettomien aamuhetkien aikaan. Rauhallisuus, lintujen laulu ja edessä oleva hieno päivä rauhoittavan, nautinnollisen ympäristön keskellä - elämältä ei voi enempää toivoa.
 
 


3. Oletko joskus löytänyt uuden, mieluisan kasvin ystäväsi yllyttämänä ja mikä se on?

Niitä on valtavasti, siis kymmeniä, ellei satoja. Minkähän nostaisin ylitse muiden? No tietenkin - lumikki, Sanguinaria canadensis. Vaikka puutarha-alan ammattilainen olenkin niin Lumikki on ollut minulle vain satuhahmo. Suosittelen tutustumaan upeaan kasviin, joka mahtuu pienelläkin pihalle. Toisena nappaan listalle kehtolehden, joka huonekasvina on tuttu monillekin. Tämä poikkeuksellinen huonekasvi tuntuu nauttivan Suomen talvestakin, kun jo useamman vuoden on pulskasti voinut perennapenkissä. Kiitos Arjalle Nurmekseen taimista ja asiaan perehdyttämisestä. Olen jakanut iloa jo useammalle eteenpäin.
 
 


4. Mikä on puutarhasi paras tuoksu?

Nyt on paha aika vastata tämmöisiin kysymyksiin, kun on talven kärvistellyt kaupungissa. Hyvätkin asiat unohtuvat tai hautautuvat kaiken muun alle. Joku valkokukkainen neilikka tuoksuu kovin hyvälle ja jaksaa kukkia kivikon reunassa pitkään houkutellen myös yöperhosia ja kiitäjiä. Puista odotan palsamipoppelin tuoksua. Sain juurivesoja isältäni ja muutama taimi on nyt kokeilussa metsän reunassa, jos alkaisivat minun kanssa viihtymään. Tämä siis juurivesaviidakon uhallakin, niin mahtava on tuoksu, joka tästä lehtipuusta lähtee.



5. Missä kohtaa kropassasi tuntuu eniten puutarhassa puurtaminen?

Kyllä se kaikkineen eniten korvien välissä tuntuu niin hyvässä kuin pahassakin. Kun asiat eivät etene riittävällä nopeudella tai kuten on ajatellut, niin tottahan se ottaa korvien väliin. "Valmista" pitäisi syntyä, että jää nauttimiselle enemmän aikaa. Tontti on sen verran suuri ja haastava, että valmistumisesta ei ole välitöntä vaaraa, mutta edes palanen kerrallaan, ja eihän puutarha koskaan ole valmis. Osa viehätystä katoaisi, jos ei uutta voisi suunnitella ja rakentaa koko ajan. Positiivinen vaikutus heijastuu kaikkeen. Puutarha ja mökkielämä tasapainottavat konttoriduuneja ja talven kaupunkiasumista. Tuskin jaksaisin ilman tätä kausivaihtelua ja akkujen lataamista puutarhassa luonnon keskellä. Ruumiillinen rasitus on vain tervetullut lisä. Läski lähtee ja hyötyliikunnasta jää jotain näkyvääkin jäljelle puutarhaan :)



6. Oletko osallistunut Avoimiin puutarhoihin esittelemällä puutarhaasi tai vierailemalla jonkun toisen puutarhassa?

Avoimet puutarhat ovat toistaiseksi jääneet väliin. Omapuutarha ei ole esittelykuntoinen ja muiden puutarhoihin en ole päässyt tutustumaan, kun on aina ollut jotain muuta sovittuna. 



7. Mikä on tulevan kasvukauden mieluisin suunnitelmasi?

Kaikesta nurmikkoon viittaavasta on päästävä eroon. Tämän piti tapahtua jo viime vuonna, mutta toisin kävi. Kiveyksiä ja istutuksia tulee tilalle. Niin ja toivottavasti myös pari pientä lampea, että saan vesikasveille otolliset olosuhteet ja kenties kalojakin hankituksi, jos altaista saadaan riittävän syviä.



8. Jätätkö jonkin perinteisen puutarhatyön tekemättä?

Kanttaaminen, haravoiminen, puiden ja pensaiden leikkaaminen on todella vähäistä. Kompostoiminen on ollut toistaiseksi "pannassa" ihan vain saamattomuuttani. Epämääräinen läjä puutarhajätettä ei tarhurin silmiä hivele, vaikka sen vieressä kasvava raparperi varmaan nauttiikin tilanteesta. Pitää ensin rakentaa jokin kehikko, johon voin alkaa keräämään kaikkea maatuvaa kamaa puutarhasta. Tänä kesänä kokeilen joltakin osin sitä, että levitän perennojen lehtiä ja kukkavanoja jollekin alueelle perennapenkkien katteeksi. Siellähän ne maatuvat ja osaltaan parantavat maata. Huomasin, että sammal on alkanut varsin agressiivisesti valtaamaan metsäisen puutarhani multapintoja ja kate auttaa tässäkin asiassa.
 



9. Millä tavalla teet puutarhaunelmia?

Yritän ainakin tehdä unelmia hyvin monella tavalla. Sosiaalinen media on iso osa puutarhaunelmiani, toki myös työtäni. Jos pystyn edistämään puutarhan ilosanomaa ja rohkaisemaan toisia harrastajia tai aloittamista harkitsevia puutarhan pariin, niin se on parasta unelmaa minulle. Pyrin myös toimillani tukemaan sitä, että hienot puutarhat, näyttelyalueet, taimistot ja myymälät saavat kävijöitä ja yrittäjät asiakkaita. Siitä hyötyy ihan jokainen ja siinä sivussa Suomen puutarhakulttuuri. Omalla mökilläni unelmia syntyy sitä tahtia, että en saa niitä toteutumaan. Pitäisi olla monta palkoillista toteuttamassa niitä, mutta siinä kohtaa tuleekin ongelma. Vierasta on paha päästää hoitamaan tai rakentamaan omaa "lastaan" :) 



10. Mistä olet erityisen ylpeä puutarhassasi?

Ylpeä olen siitä, että rinnetontilla on kalliota ja paljon luonnonkiveä omasta takaa. Isoja ja pienempiä kiviä on joka puolella. Kiviin ihastuin tontissa ja niitä aion vaalia ja käyttää hyvin monella tapaa puutarhan rakenteissa. Olen ylpeä myös siitä, että olosuhteet vaihtelevat kuivasta paahdealueen kalliosta kosteaan varjoiseen savikkoon. Mikä sen parempi paikka kasvihullulle tehdä unelmistaan totta, kun kasvuolosuhteista löytyy jo luonnostaan hyvin laaja kirjo, jota voi rakentamisen ratkaisuilla täydentää.



11. Minkä annat neuvoksi puutarhaystävällesi?

Älä haali ihan kaikkia perennoja pihallesi, mitä tarjotaan tai ainakin osoita malttia ja kokeile niitä jossakin "ei niin kriittisessä paikassa" ennen kuin istutat kokelaat paraatipaikalle. Tulet yllättymään, mihin joistakin kasveista on. Voi lähteä lapasesta, nimimerkillä kokemusta on. Kivikkokilkka tuntuu viihtyvän ja leviää useamman neliön kasvukaudessa muun perennakasvuston aluskasvina. Tämä on sinällään varsin harmitonta, mutta monivuotisista ruohovartisistanlöytyy niitäkin, jotka paikoilleen asetuttuaan poistetaan lähinnä kaivinkoneella... Toisia harrastajia kannattaa kuunnella herkällä korvalla, sillä jaetut kokemukset auttavat välttämään monia karikoita.


  

Avoin haaste


Jätän haasteen avoimeksi kaikille puutarhablogaajille, jotka kokevat poltetta osallistua tähän hienoon tapaan tuoda puutarha-ajatuksia ja vinkkejä esille. Niin ja ohessa kysymykset haasteeseen tarttuville.

1. Mikä on suhteesi puutarhaan? Miten se sai alkunsa?

2. Minkälainen on unelmiesi puutarha?
3. Mistä hankit puutarhasi kasvit? Netistä, taimistoilta, myymälöistä, ulkomailta?
4. Mikä on puutarhasi mieleisin osa?
5. Pidätkö enemmän puutarhan aurinkoisista vai varjoisista osista?
6. Kuuluvatko sammaleet puutarhaasi?
7. Käytkö puutarhamatkoilla?
8. Tekisitkö jotain toisin puutarhassasi, jos aikaa olisi mahdollista kääntää taaksepäin?
9. Mikä inspiroi eniten ahertamaan puutarhassa?
10. Mitä vihreä ympäristö, luonto ja/tai puutarha sinulle merkitsevät?
11. Mitä aiot tehdä puutarhassasi tulevien vuosien aikana? Onko tiedossa suurempia muutoksia tai kenties isommat juhlat, jonka puitteena puutarhasi toimii?

Tervetuloa mukaan perustamaani Puutarhamatkailu - Garden Travel Finland ryhmään Facebookissa. 
http://www.facebook.com/groups/707141946042984/

Jaan puutarha- ja luontokuvia Suomesta ja maailmalta Instagramisssa. Tervetuloa seuraamaan ja jakamaan kokemuksia.
http://instagram.com/jaaniturunen

4. maaliskuuta 2014

Poimintoja puutarhaelämän parhaista paloista


vuorenkilpi
Japaninvaahtera syysvärissään. Pidän vaahteroista ja mikäpä näitä on katsellessa, kun värit
ovat tätä luokkaa.

muuttolinnut
Luonto on ollut minulle aina tärkeä ja mökillä tavoitan jälleen hetkiä, joista olen jäänyt
paitsi kaupunkivuosinani.

kevätsahrami, Crocus vernus
Pieniä suuria asioita on lukematon määrä, kun vain malttaa pysähtyä havainnoimaan.

Clematis
Kärhöjä olen tullut hankkineeksi parikymmentä kappaletta ja odotan tulevalta kesältä
runsasta kukintaa. Esimakua tulevasta sain jo viime kesänä.

kuunlilja, perenna
Värien ja lehtimuotojen runsaus, valo ja sen leikki omassa puutarhassa - elämän makuista
elämää, jota ilman en haluaisi enää koskaan elää.

Kirengeshoma palmata
Katvio (Kirengeshoma palmata) viehättää
erilaisuudellaan.

Hosta sp, kuunlilja
Kiitos teille kaikille, jotka olette lahjoittaneet kasvejanne. Miten paljon iloa olettekaan
tuottaneet minulle ja niille, joille olen jo nyt voinut jakaa hyvää eteenpäin.

Mökin varastoista on löytynyt kaikenlaista pientä hyödynnettäväksi puutarhassa.

Kasvillisuuden kasvuunlähtö on ollut rohkaisevan hyvää.

japaninvaahtera
Tämä sara (Carex) osui kerralla mieleiseensä
paikkaan ja se näkyy kasvussa.

Kirpputori löydöt Lahdesta. Pelkille metalli-
rungoillekin tulee olemaan aikanaan käyttöä
puutarhassa.

Tämmöisiä puolalaisia soihtuja löytyi puutarhavajasta. Soihtujen
runko on puuta. Vieläköhän näitä on saatavana jostakin?

Ystävän valmistama vati pääsi vesialtaaksi puutarhaan. Tämä tirppa on liian paksu
uintireissulle, mutta muuten vedelle on kyllä ollut kysyntää :)

22. helmikuuta 2014

Mökkikeikalla 22.2.2014

Vilkkua päälle ja auton keula mökkitielle. Täällähän on elämää. Tuntematon mies vartoo reppuineen kyytiä ison tien risteyksessä. Jatkan matkaa ja ensimmäisessä naapurissa on auto, toisessakin. Tuntuu hyvälle, että tapaa naapureita pitkästä aikaa ja pääsee vaihtamaan muutaman sanan, kysymään kuulumiset.

Uusi ystävä

Hyppään autosta ja kävelen rinteen mökin ovelle saakka. Naapuri tervehti ja huikkasi, että saat seuraa. Hän oli pidätellyt karvaista ystäväänsä omalla puolella aamun ajan, mutta kovin se olisi ollut halukas tutkimaan, mitä mielenkiintoista naapurissa on tarjolla. Nyt viimein malttamaton 10-vuotias mäyräkoira sai ihan luvalla tulla laiduntamaan minun puolelle. Kovin oman arvonsa tunteva hän oli, ei meinannut millään malttaa heinänsyöntipuuhiltaan tulla rapsutettavaksi. En antanut periksi, kävelin itse rapsuttelemaan uutta tuttavuutta, joka ei sittemmin meinannut malttaa mennä omalle puolelle isännän kutsuista huolimatta.

Kuulumiset vaihdettuamme naapuri kertoi ajatelleensa, että vaikutin kovin tutulta, kun ensimmäistä kertaa tapasimme. Vaimolleenkin oli asiasta ohimennen maininnut, mutta asia jäi mysteeriksi sillä erää. Vastaus oli yllättäen nyt myöhemmin löytynyt tv:n uusintoja katsellessa tässä kevään kynnyksellä.  


Rusakko puutarhurin apuna

Nopeasti silmäillen kaikki näytti olevan hyvin. Kasvit eivät olleet kokeneet pahoja tuhoja. Ristiturpa oli tähän saakka ollut kovin armollinen. Pallohortensian se oli käynyt huolella latvomassa, mutta sehän sopii. Siinäpähän helpotti minun kevättöitä puutarhassa. Kunpa tämä sujuisikin aina näin hyvin. Viime talven tappiot ovat vielä tuoreessa muistissa, mutta onneksi yksikään kasvi ei jänisten puuhista huolimatta kuollut. Sittemmin viidastuneena suojasin herkimpiä verkoilla ja niillä lienee ollut vaikutusta. Tosin lumitilanne on koko talven ollut semmoinen, että ilmeisesti jänikset ovat saaneet parempaa purtavaa, eikä puutarhakasveihin ole tarvinnut kajota edellisen talven tapaan.

Sypressi (Chamaecyparis)
Kellovaivero (Pieris japonica) ja sypressi (Chamaecyparis) elinvoimaisina.

Kenties sittenkin pöllöjä

Pöllöjähän minä menin ensisijaisesti etsimään ja sen verran sain vihiä, että löysin yhden aivan oksennuspallolta näyttävän päästäisen raadon hangelta läheltä pöllönpöntöä. Raato olisi jäänyt näkemättä, mutta uusi ystäväni sen paljasti. Se kävi piehtaroimaan hangelle ja tuntui viihtyvän siinä kiehnäämässä liiankin hyvin. Ajattelin, että kaveri heittäytyi leikkisäksi ja haluaa minutkin mukaan leikkeihin. Lähemmäs käveltyäni huomasin, että jotain outoa tummaa, pitkulaista hangella on juuri siinä kohdassa, missä mäyris pyöriskeli. Tummaa karvaa, luita, kärsä ja hännän luirukin tallella. Uitetun ja imutellun näköinen mytty se kuitenkin oli, kovin sen oloinen kuin olisi ollut pöllön mahassa aikansa. Eipä päästäisessä paljoa syötävää ole ja lienee aiheuttanut vatsanpuruja, kun oli jo ennen täydellistä sulamistaan takaisin hangelle joutunut. 

Kaksi laakerikirsikkaa (Prunus laurocerasus). Tuntematta lajikkeiden eroja, väittäisin, että toisella
ei mene kovin lujaa tällä hetkellä. Lieneekö tässä se paljon puhuttu merkittävä ero
pienilmaston kannalta vai onko toinen lajike kestävämpi?

Kivisen elämäni kiviä, nämä ovat ja pysyvät läsnä.

Pöllö, sinua odotetaan kotiin.

Lunta ei tänä talvena ollut yhtään niin paljon kuin viime talvena. 

Nuotio
Nuotiopaikka.

Nuotio
Ja kuten kuvasta näkyy, niin tämä on tehty etelänmiesten mittapuulla, mahtuu
isompikin kalikka palamaan.

Kaksi keuhkoa, kiveä ja sammalta. Unohdetaan ne keuhkot, mutta kovin on samanoloiset
kivet käsistäni tähän tipahtaneet. Mielikuva etoo sen verran, että tätä tuunataan
keväämmällä uuteen uskoon.


Sotshin olympiasumu yltää tänne saakka.

Elefanttiheinä (Miscanthus sinensis) jaksaa
törröttää edelleen.

Leukotti (Leukothoe) vaikuttaa myös edelleen elinvoimaiselta.

Pari kuukautta vielä ja kesä käsillä.

Hibatuijan (Thujopsis dolabrata) ensimmäinen
talvi Suomessa.

Orjanlaakeri (Ilex) myös ensimmäistä
talveaan ja hyvältä näyttää edelleen.

16. helmikuuta 2014

Onni on kivinen tontti


Vasempaan reunaan
olen kaavaillut kivipuroa,
joka toimisi myös polkuna
tontin yläosalle.

Kiviin ei kyllästy koskaan, paitsi kengässä

Voisi luulla, että kun työkseen näkee kiviä ja niitä asiakkaiden kanssa verbaalisesti pyörittelee päivät pitkät, että kiviin kyllästyy tai ainakin ehtisin työaikana saamaan riittävän suuren vuorokautisannoksen, jotta vapaa-aikanani malttaisin keskittyä aivan muihin asioihin. Tuo luulo ei toteudu minun kohdalla. Toisin on käynyt, sillä vapaa-ajallakin pyöritellään kiviä livenä konttoritöiden vastapainona.

Maakivet ovat monikäyttöisiä

Luonnonkivet tai maakivet, miksipä heitä nyt kutsutaankaan, ovat hyvin monikäyttöinen materiaali. Kiven muoto ja koko ohjaavat käyttöä ja oikeastaan vain mielikuvitus on rajana luomuksien toteuttamisessa.

Kasvit viimeistelevät kivirakenteet

Mökilläni olen käyttänyt kivet semmoisena kuin ne ovat vastaan tulleet, enkä ole lähtenyt työstämään kiviä työkaluilla johonkin tiettyyn muotoon. Kivien työstämisestä minulle ei ole juurikaan henkilökohtaista kokemusta, eikä käsillä ole ollut oikeita työkalujakaan.

Työstämättömyys luonnollisesti vaikuttaa reunuksien ja muurien ulkonäköön. Olen toisaalta mennyt siitä missä aita on matalin, koska olen vain halunnut saada nopeasti paljon näkyvää aikaiseksi. Toisaalta en halua viedä puutarhan ilmettä liian huolitelluksi. Ajattelen myös niin, että saan paikattua muurien ilmettä kasvillisuudella tökkimällä suurimpiin koloihin kivikkokasveja. Reunuksien osalta kasvit tulevat peittämään ne vähitellen, jolloin lopputuloksesta tulee viimeistellympi.

Suo, kuokka ja Jussi - samalla sisulla ja hengellä tähän tehdään istutusaluetta :)





Kivet lisääntyvät sittenkin

Kivien määrä yläosalla tonttia on ollut todellinen yllätys. Vastoin yleisiä uskomuksia olen tullut siihen tulokseen, että kivet ovat kovia sikiämään :) Näkyviä kiviä on paljon, mutta näkymättömissä maan alla niitä tuntuu olevan ihan joka kohdassa. Kuvissa näkyvä kivipaljous on löytynyt istutuskuoppia kaivaessa ja laajemmia istutusalueita valmistellessa. Toistaiseksi vain yksi kivi on ollut niin suuri, että se on jäänyt vanhoille sijoilleen istutusalueen alle. Se lienee juurikin se 'emokivi', joka tämän kivipaljouden ilokseni on loihtinut.

Suurin osa montusta löytyneistä
kivistä ei mahtunut kuvaan.

Varjossa kasvanut rimpula

Yksinään kivien kanssa painiskellessa loppuu aina välillä kädet ja toisaalta oma paino, etenkin jos liian lyhkäisellä rautakangella lähtee kiviä lähestymään. Pitemmillä rungoilla saa enemmän vipuvartta ja isokin kivi tuntuu jälleen kevyeltä. Joskus vain ihminen kohtaa voittajansa ja silloin on parempi taipua kuin teloa itseään. En ole mikään varjossa kasvanut rimpula, mutta täytyy myöntää, että konevoima olisi aina välillä enemmän kuin tervetullutta avuksi.

Projektit jatkuvat

Kuvissa näkyvät ponnistukset ovat kauden 2013 projekteja tai ehkä pitäisi ennemminkin sanoa, että kaudella 2014 jatkuvia projekteja. Syntymässä on uutta istutusaluetta, kivipuroa ja kaksiosaisesta lammesta haaveilen kovasti. Jospa saisinkin lammesta niin syvän ja suuren, että siinä voisi pitää kalojakin. Jos tämä toteutuu niin olen taas saavuttanut yhden haaveistani. Pitkään akvaariokaloja harrastaneena olisi hienoa siirtyä ulkolätäköiden pariin.
 
Taustalla näkyvistä rungoista oli hyötyä
kivien vipuamisessa.
Kivipuron aineksia, reunuskiviä
ja muurin täytettä. Lammenrantaakin
näistä voi lähteä syntymään.



Kivikkokasveja kuinkas muuten kuin kivien joukossa. Kasvualustana on lähes yksinomaan soraa.

Kesän 2012 aikana rakennetut alueet alkavat näyttämään jo joltakin.

Tämä istutusalue reunoineen syntyi vajaassa vuorokaudessa ja vielä ehdin saunomaan
ja nukkumaankin ;)

Kasveja istutuksissani on paljon ja osa näistäkin muuttaa eteenpäin kunhan uusia istutusalueita
valmistuu. Minulla on paha vika haalia kaikkea elävää "lihomaan" ja kokeiltavaksi aina
kun jotain mielenkiintoista tulee vastaan. Tällä tyylin tahtoo olla ongelmia sijoituspaikkojen
löytämisen kanssa. Toisaalta pääsenpähän tutustumaan kasveihin ja kartuttamaan kokemuksiani
niistä. Kasvitietämyksessä kirjaviisaudella ei kovinkaan pitkälle pötkitä, sillä kasvutapa, nopeus ja
kasvukierto on koettava - ei siitä oikein muuten mitään otetta saa. 

Kasvien suhteen olen kiinnostunut kovin monenlaisista
tapauksista puista, pensaisiin ja perennoihin. Oikeastaan
sen parempi, mitä harvinaisempi tai tuntemattomampi
kasvi on kyseessä niin sitä innokkaammin haluan sitä
lähteä kokeilemaan. Erityinen kiinnostuksen kohde ovat
piikkiset kasvit, mutta tähän joukkoon eivät kuulu ruusut.
Punaisen sävyissä keskellä loistaa peruukkipensas
(Cotinus coggygria) Lajike on muistaakseni
'Royal Purple'.