Näytetään tekstit, joissa on tunniste pensaat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pensaat. Näytä kaikki tekstit

17. maaliskuuta 2014

Cotinus coggygria - peruukkipensas, ei jätä kylmäksi

Cotinus coggygria
Cotinus coggygria, peruukkipensas.

Dame Edna, kuka muu muka

Peruukkipensas (Cotinus coggygria) saa nimensä kukinnoista, jotka muistuttavat ulkomuodoltaan peruukkia varsinaisen kukkimisen jo mentyä ohi.

Väri on sen verran huomiota herättävä, että harva rohkenee tämän sävyiseen peruukkiin tarttua tai ensimmäistäkään ei vielä ole tullut tähän ikään saakka vastaan kadulla :) Ehkä Dame Edna Everage voisi tätä peruukkia käyttää, jollei olisi hurahtanut vielä enemmän lilaan taittuviin suortuviin. 

 

Kahta peruukkia rikkaampi elämä

Olen kahden peruukkipensaan onnellinen omistaja. Toivottavasti näin on edelleen myös tämän hankalan talven jälkeen.

Ensimmäisen, jo useamman talven eteläisessä Suomessa talvehtineen yksilön sain myöhään syksyllä 2012 ystävältäni, joka joutui luopumaan rakkaudella vaalimastaan puutarhasta. Peruukkipensaan siirtoajankohta oli todella myöhäinen, sillä ensilumi satoi päivän parin sisällä kasvin siirtämisestä. Juuristo oli siirtäessä pieni ja kovin epävarmalta tuntuivat talvehtimismahdollisuudet sillä hetkellä. Niin vain kuitenkin kävi, että "peruukki" alkoi keväällä pörhistymään aikaisempien vuosien tapaan.


Kun tulee se tunne, ettei ohi pääse...

Toisen yksilön hankin kesällä 2013 Kontulan Muhevaiselta keikalta, jonne minun ei koskaan pitänyt edes ystäväni kanssa lähteä. Tätä käy varsin usein, kun kyseessä ovat puutarhamyymälät. Tätä edesauttaa myös se, että autollani on oma tahto. Sen ratti kääntyy aina ihan itsestään puutarhamyymälöiden suuntaan. Kovin harvinaista on se, että myymälöiden ohi pääsisin poikkeamatta silmäilemään valikoimaa. Näin kävi tälläkin kertaa ja peruukkipensas tarttui kainaloon, kun en millään päässyt puskan ohitse. Tai pääsin minä kerran, mutta pakko oli palata takaisin.  Eihän se mikään halpa ollut, muistaakseni karvan alle neljäkymppiä, mutta ulkomuoto ja väri oli jotain niin käsittämättömän hienoa. Vasten aurinkoa katsottuna lehdet ovat kuin liekeissä. Sävy on jotain sanoin kuvaamattoman hienoa ja se vaihtuu koko ajan tuuleen liikuttaessa lehtiä. Ehkä kuvista tavoittaa edes häivähdyksen tätä hienoutta.


peruukkipensas
Ensimmäinen peruukkipensaani (Cotinus coggygria).

Erityisen valveutunut asiakas

Tuon kertaiseen Muhevaisen keikkaan liittyy eräs hauska sattuma. Olin napannut peruukkipensaan jo kärryyn ja sen lisäksi kärryssä oli ainakin yksi koristeheinä. Taisi olla jokin elefanttiheinän (Miscanthus sinensis) lajike. Sen enempää ympärillä pyöriviin muihin asiakkaisiin huomiota kiinnittämättä jatkoin kasvien valitsemista, kunnes tajusin vilkaista ympärilleni vain nähdäkseni lisää ystäviä. Puutarhaharrasjat kohtaavat mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Helsingissäkin lännestä lähdetään itään kasvien perässä. Muutenhan tätä liikehdintää ei tapahdu kuin pakon edessä, jos sittenkään :) Tämä ystäväni sanoi kiinnittäneensä kasvikärryjen sisältöön huomiota, että onpa erityisen valveutunut asiakas, kun on ostamassa koristeheiniä ja vielä peruukkipensaankin. Saatiin hyvät naurut, ja samalla muistutus siitä, että ei kannata koko aikaa kulkea vain nenä maassa kasveja tutkien.

peruukkipensas
Cotinus coggygria, peruukkipensas. Ensimmäinen edelleen.

Naapureillekin iloa

Niin huomiota herättävä sävy lehdissä on, että mökkinaapurikin huomasi hetimmiten uuden väriläiskän istuksissa. Pensaan sijainti on heidän mökkinsä keittiön ikkunasta iltapäiväauringon suuntaan, jolloin väri näyttäytyy keittiöstä käsin juuri parhaimmillaan vasten valoa tarkasteltuna. Näin sitä tulee tehneeksi puutarhaa rakentaessa hyvää muillekin kuin vain itselleen. Tämän hankinnan jälkeen sain toiveen istuttaa muutakin punertavalehtistä pensasta heidän näköpiiriinsä. Voihan se olla, että heidän toiveensa vielä toteutuukin.
 
Cotinus coggygria, peruukkipensas. Ensimmäinen edelleen.

Cotinus coggygria, peruukkipensas. Ensimmäinen edelleen.

Cotinus coggygria 'Grace'
Toinen hankinta, punaperuukkipensas, Cotinus coggygria 'Grace'.

Cotinus coggygria 'Grace'
Punaperuukkipensas, Cotinus coggygria 'Grace'.

Cotinus coggygria 'Grace'
Punaperuukkipensas, Cotinus coggygria 'Grace'.

22. helmikuuta 2014

Mökkikeikalla 22.2.2014

Vilkkua päälle ja auton keula mökkitielle. Täällähän on elämää. Tuntematon mies vartoo reppuineen kyytiä ison tien risteyksessä. Jatkan matkaa ja ensimmäisessä naapurissa on auto, toisessakin. Tuntuu hyvälle, että tapaa naapureita pitkästä aikaa ja pääsee vaihtamaan muutaman sanan, kysymään kuulumiset.

Uusi ystävä

Hyppään autosta ja kävelen rinteen mökin ovelle saakka. Naapuri tervehti ja huikkasi, että saat seuraa. Hän oli pidätellyt karvaista ystäväänsä omalla puolella aamun ajan, mutta kovin se olisi ollut halukas tutkimaan, mitä mielenkiintoista naapurissa on tarjolla. Nyt viimein malttamaton 10-vuotias mäyräkoira sai ihan luvalla tulla laiduntamaan minun puolelle. Kovin oman arvonsa tunteva hän oli, ei meinannut millään malttaa heinänsyöntipuuhiltaan tulla rapsutettavaksi. En antanut periksi, kävelin itse rapsuttelemaan uutta tuttavuutta, joka ei sittemmin meinannut malttaa mennä omalle puolelle isännän kutsuista huolimatta.

Kuulumiset vaihdettuamme naapuri kertoi ajatelleensa, että vaikutin kovin tutulta, kun ensimmäistä kertaa tapasimme. Vaimolleenkin oli asiasta ohimennen maininnut, mutta asia jäi mysteeriksi sillä erää. Vastaus oli yllättäen nyt myöhemmin löytynyt tv:n uusintoja katsellessa tässä kevään kynnyksellä.  


Rusakko puutarhurin apuna

Nopeasti silmäillen kaikki näytti olevan hyvin. Kasvit eivät olleet kokeneet pahoja tuhoja. Ristiturpa oli tähän saakka ollut kovin armollinen. Pallohortensian se oli käynyt huolella latvomassa, mutta sehän sopii. Siinäpähän helpotti minun kevättöitä puutarhassa. Kunpa tämä sujuisikin aina näin hyvin. Viime talven tappiot ovat vielä tuoreessa muistissa, mutta onneksi yksikään kasvi ei jänisten puuhista huolimatta kuollut. Sittemmin viidastuneena suojasin herkimpiä verkoilla ja niillä lienee ollut vaikutusta. Tosin lumitilanne on koko talven ollut semmoinen, että ilmeisesti jänikset ovat saaneet parempaa purtavaa, eikä puutarhakasveihin ole tarvinnut kajota edellisen talven tapaan.

Sypressi (Chamaecyparis)
Kellovaivero (Pieris japonica) ja sypressi (Chamaecyparis) elinvoimaisina.

Kenties sittenkin pöllöjä

Pöllöjähän minä menin ensisijaisesti etsimään ja sen verran sain vihiä, että löysin yhden aivan oksennuspallolta näyttävän päästäisen raadon hangelta läheltä pöllönpöntöä. Raato olisi jäänyt näkemättä, mutta uusi ystäväni sen paljasti. Se kävi piehtaroimaan hangelle ja tuntui viihtyvän siinä kiehnäämässä liiankin hyvin. Ajattelin, että kaveri heittäytyi leikkisäksi ja haluaa minutkin mukaan leikkeihin. Lähemmäs käveltyäni huomasin, että jotain outoa tummaa, pitkulaista hangella on juuri siinä kohdassa, missä mäyris pyöriskeli. Tummaa karvaa, luita, kärsä ja hännän luirukin tallella. Uitetun ja imutellun näköinen mytty se kuitenkin oli, kovin sen oloinen kuin olisi ollut pöllön mahassa aikansa. Eipä päästäisessä paljoa syötävää ole ja lienee aiheuttanut vatsanpuruja, kun oli jo ennen täydellistä sulamistaan takaisin hangelle joutunut. 

Kaksi laakerikirsikkaa (Prunus laurocerasus). Tuntematta lajikkeiden eroja, väittäisin, että toisella
ei mene kovin lujaa tällä hetkellä. Lieneekö tässä se paljon puhuttu merkittävä ero
pienilmaston kannalta vai onko toinen lajike kestävämpi?

Kivisen elämäni kiviä, nämä ovat ja pysyvät läsnä.

Pöllö, sinua odotetaan kotiin.

Lunta ei tänä talvena ollut yhtään niin paljon kuin viime talvena. 

Nuotio
Nuotiopaikka.

Nuotio
Ja kuten kuvasta näkyy, niin tämä on tehty etelänmiesten mittapuulla, mahtuu
isompikin kalikka palamaan.

Kaksi keuhkoa, kiveä ja sammalta. Unohdetaan ne keuhkot, mutta kovin on samanoloiset
kivet käsistäni tähän tipahtaneet. Mielikuva etoo sen verran, että tätä tuunataan
keväämmällä uuteen uskoon.


Sotshin olympiasumu yltää tänne saakka.

Elefanttiheinä (Miscanthus sinensis) jaksaa
törröttää edelleen.

Leukotti (Leukothoe) vaikuttaa myös edelleen elinvoimaiselta.

Pari kuukautta vielä ja kesä käsillä.

Hibatuijan (Thujopsis dolabrata) ensimmäinen
talvi Suomessa.

Orjanlaakeri (Ilex) myös ensimmäistä
talveaan ja hyvältä näyttää edelleen.

16. helmikuuta 2014

Onni on kivinen tontti


Vasempaan reunaan
olen kaavaillut kivipuroa,
joka toimisi myös polkuna
tontin yläosalle.

Kiviin ei kyllästy koskaan, paitsi kengässä

Voisi luulla, että kun työkseen näkee kiviä ja niitä asiakkaiden kanssa verbaalisesti pyörittelee päivät pitkät, että kiviin kyllästyy tai ainakin ehtisin työaikana saamaan riittävän suuren vuorokautisannoksen, jotta vapaa-aikanani malttaisin keskittyä aivan muihin asioihin. Tuo luulo ei toteudu minun kohdalla. Toisin on käynyt, sillä vapaa-ajallakin pyöritellään kiviä livenä konttoritöiden vastapainona.

Maakivet ovat monikäyttöisiä

Luonnonkivet tai maakivet, miksipä heitä nyt kutsutaankaan, ovat hyvin monikäyttöinen materiaali. Kiven muoto ja koko ohjaavat käyttöä ja oikeastaan vain mielikuvitus on rajana luomuksien toteuttamisessa.

Kasvit viimeistelevät kivirakenteet

Mökilläni olen käyttänyt kivet semmoisena kuin ne ovat vastaan tulleet, enkä ole lähtenyt työstämään kiviä työkaluilla johonkin tiettyyn muotoon. Kivien työstämisestä minulle ei ole juurikaan henkilökohtaista kokemusta, eikä käsillä ole ollut oikeita työkalujakaan.

Työstämättömyys luonnollisesti vaikuttaa reunuksien ja muurien ulkonäköön. Olen toisaalta mennyt siitä missä aita on matalin, koska olen vain halunnut saada nopeasti paljon näkyvää aikaiseksi. Toisaalta en halua viedä puutarhan ilmettä liian huolitelluksi. Ajattelen myös niin, että saan paikattua muurien ilmettä kasvillisuudella tökkimällä suurimpiin koloihin kivikkokasveja. Reunuksien osalta kasvit tulevat peittämään ne vähitellen, jolloin lopputuloksesta tulee viimeistellympi.

Suo, kuokka ja Jussi - samalla sisulla ja hengellä tähän tehdään istutusaluetta :)





Kivet lisääntyvät sittenkin

Kivien määrä yläosalla tonttia on ollut todellinen yllätys. Vastoin yleisiä uskomuksia olen tullut siihen tulokseen, että kivet ovat kovia sikiämään :) Näkyviä kiviä on paljon, mutta näkymättömissä maan alla niitä tuntuu olevan ihan joka kohdassa. Kuvissa näkyvä kivipaljous on löytynyt istutuskuoppia kaivaessa ja laajemmia istutusalueita valmistellessa. Toistaiseksi vain yksi kivi on ollut niin suuri, että se on jäänyt vanhoille sijoilleen istutusalueen alle. Se lienee juurikin se 'emokivi', joka tämän kivipaljouden ilokseni on loihtinut.

Suurin osa montusta löytyneistä
kivistä ei mahtunut kuvaan.

Varjossa kasvanut rimpula

Yksinään kivien kanssa painiskellessa loppuu aina välillä kädet ja toisaalta oma paino, etenkin jos liian lyhkäisellä rautakangella lähtee kiviä lähestymään. Pitemmillä rungoilla saa enemmän vipuvartta ja isokin kivi tuntuu jälleen kevyeltä. Joskus vain ihminen kohtaa voittajansa ja silloin on parempi taipua kuin teloa itseään. En ole mikään varjossa kasvanut rimpula, mutta täytyy myöntää, että konevoima olisi aina välillä enemmän kuin tervetullutta avuksi.

Projektit jatkuvat

Kuvissa näkyvät ponnistukset ovat kauden 2013 projekteja tai ehkä pitäisi ennemminkin sanoa, että kaudella 2014 jatkuvia projekteja. Syntymässä on uutta istutusaluetta, kivipuroa ja kaksiosaisesta lammesta haaveilen kovasti. Jospa saisinkin lammesta niin syvän ja suuren, että siinä voisi pitää kalojakin. Jos tämä toteutuu niin olen taas saavuttanut yhden haaveistani. Pitkään akvaariokaloja harrastaneena olisi hienoa siirtyä ulkolätäköiden pariin.
 
Taustalla näkyvistä rungoista oli hyötyä
kivien vipuamisessa.
Kivipuron aineksia, reunuskiviä
ja muurin täytettä. Lammenrantaakin
näistä voi lähteä syntymään.



Kivikkokasveja kuinkas muuten kuin kivien joukossa. Kasvualustana on lähes yksinomaan soraa.

Kesän 2012 aikana rakennetut alueet alkavat näyttämään jo joltakin.

Tämä istutusalue reunoineen syntyi vajaassa vuorokaudessa ja vielä ehdin saunomaan
ja nukkumaankin ;)

Kasveja istutuksissani on paljon ja osa näistäkin muuttaa eteenpäin kunhan uusia istutusalueita
valmistuu. Minulla on paha vika haalia kaikkea elävää "lihomaan" ja kokeiltavaksi aina
kun jotain mielenkiintoista tulee vastaan. Tällä tyylin tahtoo olla ongelmia sijoituspaikkojen
löytämisen kanssa. Toisaalta pääsenpähän tutustumaan kasveihin ja kartuttamaan kokemuksiani
niistä. Kasvitietämyksessä kirjaviisaudella ei kovinkaan pitkälle pötkitä, sillä kasvutapa, nopeus ja
kasvukierto on koettava - ei siitä oikein muuten mitään otetta saa. 

Kasvien suhteen olen kiinnostunut kovin monenlaisista
tapauksista puista, pensaisiin ja perennoihin. Oikeastaan
sen parempi, mitä harvinaisempi tai tuntemattomampi
kasvi on kyseessä niin sitä innokkaammin haluan sitä
lähteä kokeilemaan. Erityinen kiinnostuksen kohde ovat
piikkiset kasvit, mutta tähän joukkoon eivät kuulu ruusut.
Punaisen sävyissä keskellä loistaa peruukkipensas
(Cotinus coggygria) Lajike on muistaakseni
'Royal Purple'.


15. tammikuuta 2014

Oplopanax horridus - pirunnuija

Pirunnuijaan (Oplopanax horridus) ihastuin ensisilmäyksellä. Piikikäs, isolehtinen, rehevä - riittävän eksoottinen ja erikoinen kasvi. Jopa siinä määrin epätodellinen, että ensimmäinen ajatus oli, ettei tämmöisiä ole olemassakaan tai ei ainakaan kasva Suomessa, mutta kasvaapa kuitenkin. Tätä kasvia ei kannata  sekoittaa pirunkeppiin eli piikkiaraliaan (Aralia elata), sillä kyseessä on eri kasvi, vaikka yhtäläisyyksiä löytyykin piikkien ja pirullisen nimen osalta.

Pirunnuijan taimen metsästäminen olikin mielenkiintoinen episodi. Ehdin tätä jo Viroa myöten etsimään. Suomessakin muutamilla taimistoilla kasvi oli listoilla, mutta sen saatavuus oli heikko tästä huolimatta. Olin jo kadottamassa toivoani, kun Vakka-Taimi auttoi hädässä. Omalla riskillä pääsin kokeilemaan saisinko pidettyä pienen siementaimen hengissä. Pirunnuijan siementaimet ovat herkkiä ja kuolleisuus ensimmäisten vuosien aikana on hyvin suuri. Saapa nähdä kuinka minun taimelle käy, sillä se oli ehkäpä toisella tai kolmannella vuodellaan, kun sen keväällä 2013 sain hankittua. Kuluva talvi on onneksi ollut leuto tähän saakka ja taimi ehti kasvamaan kesän aikana reilusti. Hyvin se ainakin on juurtunut ja asettunut taloksi. Toivottavasti pärjää, jotta muutaman vuoden päästä minullakin on oma piikkipensasviidakko Mustilan arboretumin tapaan.
Tyvivesataimi olisi tervetullut, jos vain jollakulla tätä löytyy jo isompana kasvustona.



Tarkemmat perustiedot kasvista


Abroretum Mustila
http://www.mustila.fi/kasvit/OplopanaxHorridus


Alla olevat kuvat olen kuvannut Mustilan arboretumissa vuosina 2013 ja 2013.

Mustilan arboretum, Arboretum Mustila
Arboretum Mustila 15.7.2012

Mustilan arboretum, Arboretum Mustila
Arboretum Mustila 15.7.2012
Mustilan arboretum, Arboretum Mustila
Arboretum Mustila 15.7.2012
Mustilan arboretum, Arboretum Mustila
Arboretum Mustila 2.6.2013

Mustilan arboretum, Arboretum Mustila
Arboretum Mustila 2.6.2013

Mustilan arboretum, Arboretum Mustila
Arboretum Mustila 2.6.2013

Mustilan arboretum, Arboretum Mustila
Arboretum Mustila 2.6.2013

Mustilan arboretum, Arboretum Mustila
Arboretum Mustila 2.6.2013

30. marraskuuta 2013

Marraskuun kaamosmasennus on hyvä muusa

Täysin pihalla -blogi, tästä se alkaa

Noin vuoden verran olen haaveillut ja kypsytellyt ajatusta blogista. Sisältö tulee olemaan puutarhapainotteista, mutta myös muuta luontoon ja matkailuun liittyvää saattaa eksyä joukkoon.

Täysin pihalla on ryhmänä myös Facebookissa.
Perustamani ryhmä sai alkunsa 14.3.2012 klo 13.17. ja toimintaperiaate kuuluu seuraavasti:

"
Ajatuksia ja ideoita puutarhaan, piharakentamiseen ja -sisustamiseen sekä ennen kaikkea innostuksen synnyttämiseen transpiraatioksi puutarhahulluille, huoltoaseman emännöitsijä Emilia Vilénin sanavalintaa lainatakseni.

Jakakaa ideoita, testatkaa omianne ja kommentoikaa näkemäänne. Te, joilla kamera pysyy kädessä, kuvatkaa paljon. Kuvaaminen ja kohteiden tarkastelu "raameissa" kehittää silmää näkemään asioita toisin.

Jos et vielä ole täysin pihalla, niin toivotan tervetulleeksi hankkiutumaan enemmän pihalle :)"

Samanlaisella asenteella ryppyotsaisuutta välttäen tätä blogiakin lähden rakentamaan. Puutarhailuun ja luonnon seuraamiseen hyvät puitteet antaa 2012 kesän kynnyksellä hankkimani mökki. 




Kuvan täydeltä kauan kaivattua puuhaa toimistotöiden ja kaupungissa elämisen vastapainoksi.