Ison kiven juureen

Rimakauhua tukevasti koneen ääressä istuen

Kukapa sitä mitään keskeneräistä esittelisi, en minä ainakaan :)
Ehkä minut pelastaa sanonta, jonka mukaan puutarha ei ole koskaan valmis. Ainakin sillä voin oikeuttaa toimiani ja itselleni perustella julkaisujeni mielekkyyttä. Toivoa sopii, että jatkossakin osaisin pitää riman riittävän alhaalla uusien julkaisujen tekemiseen blogiprojektissani.  Projektilla on yleensä loppu. Niin tälläkin aikanaan ja varmuudella, mutta päivämäärä ei ole vaan tiedossa.

Kuvattu 3.6.2012

Olipa kerran kivi...

Kivi, joka ei näkynyt juuri mihinkään ja jonka luokse täytyi pujotella, jotta sen kauneuden ja suuruuden pääsi näkemään. Puun taimet ja vesakko olivat sen piilottaneet näkyvistä.

Malttamaton kun olen, niin melkein ensi töikseni tartuin sahaan ja aloin tätä luomusta kaivamaan päivänvaloon. Kun kivi oli paljastettu, alkoi harmittamaan sen ympärillä olevan istutusalueen huono kunto. Maa oli sammaloitunut ja viimeisetkin puutarhakasvit kituivat silmin nähden ja tekivät hidasta kuolemaa.

Syvä varjo oli vienyt kasveilta elinvoimaa, puuntaimet veden ja ravinteet. Käänne parempaan alkoi heti raivaamisen jälkeen. Kyllä luonto on ihmeellinen paikkaamaan arpiaan, kun siihen mahdollisuuden saa. Vesakosta löytynyt köynnösruusu virkistyi silminnähden  ja osoitti halukkuutensa elämään. Samoin kävi monille muille hiljaisempaa kautta eläneille kasveille.

Kivi oli lähes näkymättömissä. Kuvattu 3.6.2012

Pitäisikö hankkia elämä :)

Helmikuun iltaa eletään ja kirjoitan tarinaa kivestä. Miten elottomalla kappaleella, kivellä,  voikin olla niin suuri vaikutus minuun, ajatuksiini. Sen olemassa olo rauhoittaa, sitä voi tuijottaa läheltä ja kaukaa loputtomiin, mutta aina siinä näkee jotain uutta. Olen kirjoittanut jo aikaisemminkin, että tontin kivillä ja monimuotoisilla maastonmuodoilla  sekä maaperällä oli enemmän vaikutusta mökkihankintaani kuin rakennuksilla. Onneksi voin sanoa ilman välitöntä hoitoonohjausta, että ostin kiviä ja siinä ohessa mökin. Ehkä olen vain omalaatuinen persoona, kun tykästyn asioihin, joita ei oikein rahallakaan saa, jollei niitä tontilla valmiiksi ole.

Kuvattu 3.6.2012

Mökille saapuessakaan ei kiveä näkynyt. Kuvattu 3.6.2012

Muutosten tuulia. Kuvattu 24.10.2012

Siellä se taustalla komeilee. Kuvattu 5.5.2013

Kesä ja kärpäset, ja kivi. Kuvattu 16.6.2013

Kivi on saanut seuraa, ja tulee saamaan jatkossa lisääkin.
Kuvattu 29.9.2013

Mökkipiha muuttuu 2012 - 2013

Kuvia ei ole koskaan liikaa. Jälleen tulin sen huomanneeksi. Mielikuva, että olen kuvannut mökkipihan muutoksia paljon, jopa liikaakin, osoittautui vääräksi. Todellisuudessa digijärkkärin sijaan kädessä on pysynyt paremmin kännykkä ja kuvat ovat sen mukaisia. Toisaalta huomasin kuvanneeni paljon yksityiskohtia laajempien näkymien sijaan, joten ennen jälkeen kuvasarjojen kokoaminen tulee olemaan haastavaa, ellei jopa aivan toivotonta.  

Kuvasarja kesäkuusta 2012 lokakuuhun 2013

Oheinen kronologinen kuvasarja näyttää, miten metsäisen tontin pienehkö alue muuttuu puutarhamaisemmaksi noin puolentoista vuoden aikana. Naapurimökille on varsin esteetön näkymä puiden raivaamisen jäljiltä, mutta olen istuttanut rajan tuntumaan pensaita näkösuojaksi. Niiden kehittyminen ottaa aikansa. Muutamien vuosien päästä tilanne tulee olemaan jo taas aivan toinen, ja pääsen arvioimaan, miten hyvin olen onnistunut tavoittelemissani asioissa. Näkösuojaistutus on monilajinen ja vaihteleva, sillä se mukailee paremmin luonnon monimuotoisuutta ja istuu luontevammin myös ympäröivään metsämaisemaan.

Kuvattu 3.6.2012

Kuvattu 24.6.2012

Kuvattu 4.7.2012

Kuvattu heinäkuun lopulla 2012

Kuvattu 20.8.2012

Kuvattu 24.10.2012

Kuvattu 10.5.2013

Kuvattu 16.6.2013

 

Kuvattu 2.10.2013

Kuvattu 2.10.2013

Kuvattu 19.10.2013

Oplopanax horridus - pirunnuija

Pirunnuijaan (Oplopanax horridus) ihastuin ensisilmäyksellä. Piikikäs, isolehtinen, rehevä - riittävän eksoottinen ja erikoinen kasvi. Jopa siinä määrin epätodellinen, että ensimmäinen ajatus oli, ettei tämmöisiä ole olemassakaan tai ei ainakaan kasva Suomessa, mutta kasvaapa kuitenkin. Tätä kasvia ei kannata  sekoittaa pirunkeppiin eli piikkiaraliaan (Aralia elata), sillä kyseessä on eri kasvi, vaikka yhtäläisyyksiä löytyykin piikkien ja pirullisen nimen osalta.

Pirunnuijan taimen metsästäminen olikin mielenkiintoinen episodi. Ehdin tätä jo Viroa myöten etsimään. Suomessakin muutamilla taimistoilla kasvi oli listoilla, mutta sen saatavuus oli heikko tästä huolimatta. Olin jo kadottamassa toivoani, kun Vakka-Taimi auttoi hädässä. Omalla riskillä pääsin kokeilemaan saisinko pidettyä pienen siementaimen hengissä. Pirunnuijan siementaimet ovat herkkiä ja kuolleisuus ensimmäisten vuosien aikana on hyvin suuri. Saapa nähdä kuinka minun taimelle käy, sillä se oli ehkäpä toisella tai kolmannella vuodellaan, kun sen keväällä 2013 sain hankittua. Kuluva talvi on onneksi ollut leuto tähän saakka ja taimi ehti kasvamaan kesän aikana reilusti. Hyvin se ainakin on juurtunut ja asettunut taloksi. Toivottavasti pärjää, jotta muutaman vuoden päästä minullakin on oma piikkipensasviidakko Mustilan arboretumin tapaan.
Tyvivesataimi olisi tervetullut, jos vain jollakulla tätä löytyy jo isompana kasvustona.

Tarkemmat perustiedot kasvista

Abroretum Mustila
http://www.mustila.fi/kasvit/OplopanaxHorridus


Alla olevat kuvat olen kuvannut Mustilan arboretumissa vuosina 2013 ja 2013.

Arboretum Mustila 15.7.2012

Arboretum Mustila 15.7.2012

Arboretum Mustila 15.7.2012

Arboretum Mustila 2.6.2013

Arboretum Mustila 2.6.2013

Arboretum Mustila 2.6.2013

Arboretum Mustila 2.6.2013

Arboretum Mustila 2.6.2013

Abies amabilis - purppurapihta

Sain hankittua pienen purppurapihdan (Abies amabilis) taimen Lepaa 2013 messuilta. Taimi on Mustilan arboretumin tuotantoa, joten luotto on kova, että se alkaa menestymään ja tuo iloa seuraavat kymmenet ja sadat vuodet. Taimi löytyi Pienen taimipuodin / Forestum Oy:n osastolta. Pieni taimipuoti on mahtava paikka tehdä löytöjä erikoisemmista kasveista. Helsingin Viikin myymälästä on tarttunut mukaan jo yhtä sun toista ja messuiltakin erikoisuuksien määrä mökkipuutarhassani näyttää karttuvan satunnaisten kohtaamisten myötä. 

Purppurapihta kasvaa hyvin suureksi, ja minullakin jäi vielä löytämättä sopiva paikka, mihin puun sijoittaisin. Taimi odottaa kevättä ja lopullista sijoituspaikkaansa siirteessä ruukkuineen maahan haudattuna.

Purppurapihta on kaunein pihta, ja hyvin vahva ehdokas myös kaikken kauneimmaksi havupuuksi. Oksat laskeutuvat kerroksittain ja uusi vuosikasvu erottuu kauniin vaaleanvihreänä raitana tummasta, vanhemmasta kasvusta. Kuten kuvistakin näkee niin nuoremmiten puun kauneus ei vielä täysin pääse oikeuksiinsa.

Tarkemmat perustiedot kasvista

Abroretum Mustila
http://www.mustila.fi/category/kasvit/abies-amabilis

Wikipedia
http://fi.wikipedia.org/wiki/Purppurapihta

Alla olevat kuvat olen kuvannut Mustilan arboretumissa vuosina 2012 ja 2013.

Pionit näyttävät parastaan - 8.7.2012

Alkukesästä arvuuttelin nuppujen perusteella, että minkä värisiä pionit mahtaisivat olla. Enää ei tarvinnut arvailla. Sinällään hienoa, että näennäisen vaatimattomissa olosuhteissa nämä jaksoivat kukkia näinkin hyvin. Väärässä paikassa näistä jokainen oli ja sittemmin olen ne siirtänyt pois mökin seinustalta maalaaminsen ja piharemontin tieltä. Samalla vaihtui kasvualusta ravinteikkaammaksi kohopenkiksi ja uskon, että jatkossa kukkaloistoa tulee riittämään vuosiksi eteenpäin.

Mieli muuttuu ja maku kehittyy

En pioneistakaan erityisemmin ole tykännyt ennen mökin hankkimista. Ehkä minun kiinnostus suuntautuu loppujen lopuksi enemmän puuvartisiin kuin perennoihin. Lapsuuden kodissa oli juurikin samaiset pionisävyt rinnakkain, lienee lajikekin ollut sama, kun näistäkin paljastui. Paljon kukkia niissäkin oli, mutta tukemisessa oli oma vaivansa, ettei kasvusto kaatunut ja kukat painuneet maahan. Ovathan pionit upeita ja isokukkaisia, mutta jotenkin niin ylirunsaita, että hieman vielä ottaa aikaa sulatella ja makustella kummalle kantille lopullinen mielipide näistä asettuu. En sentään pihan perälle näitä kärrännyt, vaan siirsin paraatipaikalle ja sittemmin olen saanut muutamia pioneja lisääkin. Olen huomannut, että täytyy antaa itselleen aikaa tottua, tutustua ja ihastua. Ensisilmäys ei aina tuo oikeaa tuntemusta, ja tarmon puuskassa voisi tulla tehneeksi enemmän tuhoa kuin hyvää, jos siltä seisomalta toimeen ryhtyisi. Edellisen omistajan puutarhaperinnön vaalimisen nimissä näille tulee löytymään aina paikka puutarhassani.

Pioni (Paeonia).

Pioni (Paeonia) ja sävyt, joista pidän.

Pioni (Paeonia).

Pioni (Paeonia).

Pioni (Paeonia).

Pioni (Paeonia). Tämä on vähän liikaa tyttöjen juttuja, mutta olkoon :)

Maariankello, (Campanula medium).

Maariankello, (Campanula medium). Tätä olen sittemmin löytänyt pihalta valkoisena
ja vaaleanpunaisenakin.

Tiarella, (Tiarella). Lajike hukassa toistaiseksi.

Tiarella, (Tiarella). Samoin tämän lajike ei ole tiedossa.

Tarha-alpi, (Lysimachia punctata) ja rohtosormustinkukka, (Digitalis purpurea).

Tarha-alpi, (Lysimachia punctata).

Tarha-alpi, (Lysimachia punctata) ja
rohtosormustinkukka, (Digitalis purpurea).

Matka menneisyyteen - löytöjä pihalta 4.7.2012

Ihailtavaa täsmällisyyttä. Metsäpirtin multatoimitus mäjähti
juuri siihen, mihin sen toivoinkin tulevan.

Pioni (Paeonia). Lajike hukassa, tietävämmät saavat auttaa ;)

Rohtosormustinkukka (Digitalis purpurea).

Akileijaristeymä (Aquilegia).

Punapietaryrtti (Tanacetum coccineum) jaksaa kukkia
edelleen.

Punapietaryrtti (Tanacetum coccineum).

Akileijaristeymä (Aquilegia).

Akileijaristeymä (Aquilegia).

Rohtosormustinkukka (Digitalis purpurea).

Rohtosormustinkukka (Digitalis purpurea).

Tämä lienee tiikerililja (Lilium lancifolium).

Akileijaristeymä (Aquilegia).

Akileijaristeymä (Aquilegia).

Akileijaristeymä (Aquilegia).