Näytetään tekstit, joissa on tunniste unelma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste unelma. Näytä kaikki tekstit

12. huhtikuuta 2015

Ruusunmekko ja Liebster award -haaste

Ruusumekko potkaisi minua Liebster Award -haasteella. Olin varmaan sen tarpeessa. Kiitos <3

Haasteen ajatuksena on tehdä tutuksi blogeja, joissa on alle tuhat lukijaa. Ensin vastataan haastajan keksimiin 11 kysymykseen ja sitten keksitään uudet 11 kysymystä ja vastaavasti laitetaan haaste eteenpäin (5-) 11 bloggaajalle. 
Haasteen jakaminen lienee minulle haastavin osio. Jos joku tuntee poltetta haasteeseen, niin ota oma-aloitteisesti kirjoituksestani koppi ja pidä hyvä kiertämässä. Kysymykset löytyvät julkaisun lopusta.
 
 


1. Mistä sait innostuksen puutarhan perustamiseen?

Innostus on ollut jo pitkään. Syntymäkodista saakka on kipinä kulkenut mukana. Kaupunkiasuminen kärjisti tilanteen niin, että pakottava tarve löytää asunto tai kesäpaikka, jossa voisi puuhastella puutarhan parissa. Onneksi viimein tätini vinkistä löytyi mökki, jossa itsensä toteuttaminen on mahdollista.
 


2. Mistä vuorokauden ajasta pidät eniten puutarhassasi?

Aikaiset aamut ja myöhäiset illat ovat parhaita. Jos pitää valita vain yksi niin aamuihin kääntyy valinta. Ilma on niin raikas yön jälkeen. Kosteus kasvien lehdillä tuo oman lisänsä, mutta ennen kaikkea tuoksut ovat aistittavissa parhaiten viileiden, usein tuulettomien aamuhetkien aikaan. Rauhallisuus, lintujen laulu ja edessä oleva hieno päivä rauhoittavan, nautinnollisen ympäristön keskellä - elämältä ei voi enempää toivoa.
 
 


3. Oletko joskus löytänyt uuden, mieluisan kasvin ystäväsi yllyttämänä ja mikä se on?

Niitä on valtavasti, siis kymmeniä, ellei satoja. Minkähän nostaisin ylitse muiden? No tietenkin - lumikki, Sanguinaria canadensis. Vaikka puutarha-alan ammattilainen olenkin niin Lumikki on ollut minulle vain satuhahmo. Suosittelen tutustumaan upeaan kasviin, joka mahtuu pienelläkin pihalle. Toisena nappaan listalle kehtolehden, joka huonekasvina on tuttu monillekin. Tämä poikkeuksellinen huonekasvi tuntuu nauttivan Suomen talvestakin, kun jo useamman vuoden on pulskasti voinut perennapenkissä. Kiitos Arjalle Nurmekseen taimista ja asiaan perehdyttämisestä. Olen jakanut iloa jo useammalle eteenpäin.
 
 


4. Mikä on puutarhasi paras tuoksu?

Nyt on paha aika vastata tämmöisiin kysymyksiin, kun on talven kärvistellyt kaupungissa. Hyvätkin asiat unohtuvat tai hautautuvat kaiken muun alle. Joku valkokukkainen neilikka tuoksuu kovin hyvälle ja jaksaa kukkia kivikon reunassa pitkään houkutellen myös yöperhosia ja kiitäjiä. Puista odotan palsamipoppelin tuoksua. Sain juurivesoja isältäni ja muutama taimi on nyt kokeilussa metsän reunassa, jos alkaisivat minun kanssa viihtymään. Tämä siis juurivesaviidakon uhallakin, niin mahtava on tuoksu, joka tästä lehtipuusta lähtee.



5. Missä kohtaa kropassasi tuntuu eniten puutarhassa puurtaminen?

Kyllä se kaikkineen eniten korvien välissä tuntuu niin hyvässä kuin pahassakin. Kun asiat eivät etene riittävällä nopeudella tai kuten on ajatellut, niin tottahan se ottaa korvien väliin. "Valmista" pitäisi syntyä, että jää nauttimiselle enemmän aikaa. Tontti on sen verran suuri ja haastava, että valmistumisesta ei ole välitöntä vaaraa, mutta edes palanen kerrallaan, ja eihän puutarha koskaan ole valmis. Osa viehätystä katoaisi, jos ei uutta voisi suunnitella ja rakentaa koko ajan. Positiivinen vaikutus heijastuu kaikkeen. Puutarha ja mökkielämä tasapainottavat konttoriduuneja ja talven kaupunkiasumista. Tuskin jaksaisin ilman tätä kausivaihtelua ja akkujen lataamista puutarhassa luonnon keskellä. Ruumiillinen rasitus on vain tervetullut lisä. Läski lähtee ja hyötyliikunnasta jää jotain näkyvääkin jäljelle puutarhaan :)



6. Oletko osallistunut Avoimiin puutarhoihin esittelemällä puutarhaasi tai vierailemalla jonkun toisen puutarhassa?

Avoimet puutarhat ovat toistaiseksi jääneet väliin. Omapuutarha ei ole esittelykuntoinen ja muiden puutarhoihin en ole päässyt tutustumaan, kun on aina ollut jotain muuta sovittuna. 



7. Mikä on tulevan kasvukauden mieluisin suunnitelmasi?

Kaikesta nurmikkoon viittaavasta on päästävä eroon. Tämän piti tapahtua jo viime vuonna, mutta toisin kävi. Kiveyksiä ja istutuksia tulee tilalle. Niin ja toivottavasti myös pari pientä lampea, että saan vesikasveille otolliset olosuhteet ja kenties kalojakin hankituksi, jos altaista saadaan riittävän syviä.



8. Jätätkö jonkin perinteisen puutarhatyön tekemättä?

Kanttaaminen, haravoiminen, puiden ja pensaiden leikkaaminen on todella vähäistä. Kompostoiminen on ollut toistaiseksi "pannassa" ihan vain saamattomuuttani. Epämääräinen läjä puutarhajätettä ei tarhurin silmiä hivele, vaikka sen vieressä kasvava raparperi varmaan nauttiikin tilanteesta. Pitää ensin rakentaa jokin kehikko, johon voin alkaa keräämään kaikkea maatuvaa kamaa puutarhasta. Tänä kesänä kokeilen joltakin osin sitä, että levitän perennojen lehtiä ja kukkavanoja jollekin alueelle perennapenkkien katteeksi. Siellähän ne maatuvat ja osaltaan parantavat maata. Huomasin, että sammal on alkanut varsin agressiivisesti valtaamaan metsäisen puutarhani multapintoja ja kate auttaa tässäkin asiassa.
 



9. Millä tavalla teet puutarhaunelmia?

Yritän ainakin tehdä unelmia hyvin monella tavalla. Sosiaalinen media on iso osa puutarhaunelmiani, toki myös työtäni. Jos pystyn edistämään puutarhan ilosanomaa ja rohkaisemaan toisia harrastajia tai aloittamista harkitsevia puutarhan pariin, niin se on parasta unelmaa minulle. Pyrin myös toimillani tukemaan sitä, että hienot puutarhat, näyttelyalueet, taimistot ja myymälät saavat kävijöitä ja yrittäjät asiakkaita. Siitä hyötyy ihan jokainen ja siinä sivussa Suomen puutarhakulttuuri. Omalla mökilläni unelmia syntyy sitä tahtia, että en saa niitä toteutumaan. Pitäisi olla monta palkoillista toteuttamassa niitä, mutta siinä kohtaa tuleekin ongelma. Vierasta on paha päästää hoitamaan tai rakentamaan omaa "lastaan" :) 



10. Mistä olet erityisen ylpeä puutarhassasi?

Ylpeä olen siitä, että rinnetontilla on kalliota ja paljon luonnonkiveä omasta takaa. Isoja ja pienempiä kiviä on joka puolella. Kiviin ihastuin tontissa ja niitä aion vaalia ja käyttää hyvin monella tapaa puutarhan rakenteissa. Olen ylpeä myös siitä, että olosuhteet vaihtelevat kuivasta paahdealueen kalliosta kosteaan varjoiseen savikkoon. Mikä sen parempi paikka kasvihullulle tehdä unelmistaan totta, kun kasvuolosuhteista löytyy jo luonnostaan hyvin laaja kirjo, jota voi rakentamisen ratkaisuilla täydentää.



11. Minkä annat neuvoksi puutarhaystävällesi?

Älä haali ihan kaikkia perennoja pihallesi, mitä tarjotaan tai ainakin osoita malttia ja kokeile niitä jossakin "ei niin kriittisessä paikassa" ennen kuin istutat kokelaat paraatipaikalle. Tulet yllättymään, mihin joistakin kasveista on. Voi lähteä lapasesta, nimimerkillä kokemusta on. Kivikkokilkka tuntuu viihtyvän ja leviää useamman neliön kasvukaudessa muun perennakasvuston aluskasvina. Tämä on sinällään varsin harmitonta, mutta monivuotisista ruohovartisistanlöytyy niitäkin, jotka paikoilleen asetuttuaan poistetaan lähinnä kaivinkoneella... Toisia harrastajia kannattaa kuunnella herkällä korvalla, sillä jaetut kokemukset auttavat välttämään monia karikoita.


  

Avoin haaste


Jätän haasteen avoimeksi kaikille puutarhablogaajille, jotka kokevat poltetta osallistua tähän hienoon tapaan tuoda puutarha-ajatuksia ja vinkkejä esille. Niin ja ohessa kysymykset haasteeseen tarttuville.

1. Mikä on suhteesi puutarhaan? Miten se sai alkunsa?

2. Minkälainen on unelmiesi puutarha?
3. Mistä hankit puutarhasi kasvit? Netistä, taimistoilta, myymälöistä, ulkomailta?
4. Mikä on puutarhasi mieleisin osa?
5. Pidätkö enemmän puutarhan aurinkoisista vai varjoisista osista?
6. Kuuluvatko sammaleet puutarhaasi?
7. Käytkö puutarhamatkoilla?
8. Tekisitkö jotain toisin puutarhassasi, jos aikaa olisi mahdollista kääntää taaksepäin?
9. Mikä inspiroi eniten ahertamaan puutarhassa?
10. Mitä vihreä ympäristö, luonto ja/tai puutarha sinulle merkitsevät?
11. Mitä aiot tehdä puutarhassasi tulevien vuosien aikana? Onko tiedossa suurempia muutoksia tai kenties isommat juhlat, jonka puitteena puutarhasi toimii?

Tervetuloa mukaan perustamaani Puutarhamatkailu - Garden Travel Finland ryhmään Facebookissa. 
http://www.facebook.com/groups/707141946042984/

Jaan puutarha- ja luontokuvia Suomesta ja maailmalta Instagramisssa. Tervetuloa seuraamaan ja jakamaan kokemuksia.
http://instagram.com/jaaniturunen

2. joulukuuta 2013

Matkalla täysin pihalle...

Kohtalokas kolkutin.
Nuoruuteni maalla omakotitalossa asuneena pihalla ja luonnossa puuhailu jäi veriin pakollisista kitkemis- ja halkojenpinoamissessioista huolimatta. Tuolloin tosin päällimmäisenä aatoksena oli, että kun omilleni pääsen muuttamaan, niin en enää ikinä tartu vesiheiniin tai kärrää yhtään kalikkaa kenenkään liiteriin. Näin jälkikäteen ihmetyttää, että miten kaikki kesälomapäivien nautinnot pilaava pakollinen puurtaminen voi muuttua mukavaksi ja palkitsevaksi askarteluksi, kun hieman ikää kertyy lisää. Sitä suorastaan kaipaa jotain hyödyllistä tekemistä joutenolon sijaan.


Siisti sisätyö

Lukion jälkeen työllistin itseni työmarkkinatuella harjoittelemaan kauppapuutarhalle ja harjoittelun aikana tarkentui haaveet puutarha- tai ympäristörakentamisen alalle kouluttautumisesta. Ennen opintoja päädyin vielä  töihin hautausmaalle, jolloin selkiytyi tahtotila hakeutumisesta puistopuolelle lasinalaisviljelyn sijaan.
 


Hautausmaalla jatkoin vielä kesätöissä opintojen alkuvaiheen aikana, jonka jälkeen kävin yhden kesän harjoittelemassa viherrakentamista pääpunkiseudulla toimivassa viherrakennusfirmassa. Työkohteita oli joka lähtöön: rivitalo- ja yrityspihoista päiväkoteihin sekä kaupungin puistoihin, mutta eniten meitä työllisti tuona kesänä Korkeasaaren eläintarha. Oli ilo kuulla jälkikäteen uutinen partakorppikotkapariskunnan perheenlisäksestä, kun eräskin tovi tuli vietettyä niiden uuden asumuksen viimeistelytöissä.

Viimeisen harjoittelujakson tein myyntityössä valmistavan teollisuuden palveluksessa, ja sillä tiellä olen edelleen. Siisti ja mielenkiintoinen sisätyö, ja haasteita ei puutu. Osaamistaan saa käyttää laaja-alaisesti ja jatkuvasta lisäkouluttautumisestakaan ei ole haittaa, päinvastoin.


 

Kun postimerkillä tarhurointi ei riitä...

Ympäristörakentamiseen kouluttautuneena oman puutarhan rakentamisessa alkuun pääseminen alkoi vuosien mittaan tuntua yhä tärkeämmältä, mitä enemmän aikaa kului. Tunne vain voimistui ja lopulta siitä tuli lähes pakkomielle. Kun taustat ovat syvällä savolaisessa maaseudussa, niin kovin on hankalaa kaupungissa asuminen ja nelisnurkkaisessa pyöriminen pidemmän päälle. Parvekepuutarhurointi ei millään riittänyt tyydyttämään luomisvimmaa ja itsensä toteuttamisen tarpeita. Ennen oman kesäpaikan löytymistä olin tuttujen ja sukulaisten pihoja parantelemassa ja suorastaan tyrkytin apuani erinäisissä pihaprojekteissa. Sitä se teetti, kun ei omaa tonttia tai paikkaa ollut, jossa olisin voinut päästää itseni irti. Oli aivan pakko päästä työntämään sormet multaan tai tekemään jotain fyysistä työtä konttoritöiden vastapainona.


Kun tuska on suurin, on apukin lähinnä 

18.-20.5.2012 koitti kauan odotettu Viron matka Türin kukkamarkkinoille. Perinteikkäistä kukkamarkkinoista oli tullut puhetta Facebookin Täysin pihalla ryhmässä. Minäkin innostuin lukuisista suositteluista ja yllyttämisestä johtuen lähtemään matkaan tätini ja hänen puolisonsa kanssa. Olin auttanut saamaan heidän pihaansa kuntoon katuremontin jäljiltä ja matkalta oli tarkoitus hankkia vielä viimeisiä kasveja kadunvarren viimeistelyyn. 

Olin intoa täynnä reissusta, mutta lähtökohtaisesti jo harmitti, etten voinut hankkia mitään kasveja itselleni. Mitäpä sitä valmiiksi täyteen istutetulle parvekkeelle hankkimaan. Reissu oli oikein onnistunut ja voin suositella näitä hippaloita kaikille puutarhan, hyvän ruuan, käsitöiden ja kesätapahtumien ystäville. Lisää matkasta sitten tuonnempana. Olen ehtinyt heittämään jo toisenkin matkan Türille. Sen verran kovin kärpänen puraisi.



Erottamattomat.
Paluumatkalla kävimme Tallinnassa sataman marketeissa katselemassa tarjontaa ja mukaan tarttui hyvin kohtalokas kolkutin. Kolkuttimen ohittaminen myymälässä ei onnistunut, ei sitten millään muotoa. Vailla kiinnytyspaikkaa tai varsinaista tarvetta kolkutin oli vaan aivan pakko ostaa. Ovi kolkuttimelle löytyi reilussa viikossa Suomeen palaamisen jälkeen. Olin hakenut sopivaa maapaikkaa ehkä noin viitisen vuotta, joten jotain perin mielenkiintoista tuossa kolkuttimessa on.